— Kuollut hän on, sanon minä! huusi Janne, joka jo oli aivan varma siitä, että murha oli tapahtunut.
Isäntä seisoi hetkisen aivan tupertuneena, mutta sitten hän juoksi tuvan ovelle ja huusi:
— Emma on tapettu!
Parkaisu kajahti tuvasta, ja sitten tuli sieltä naisväkeä kiireimmän kautta.
— Kuka hänet on tappanut? kysyi Miina emäntä.
— Aakusti sen on tehnyt, vastasi Janne, joka tuli yhä varmemmaksi siitä, mitä sanoi.
Suuri valitus kuului naisten parvesta.
— Siellä se oli äsken pesurannassa, kun minä siellä kävin, sanoi emäntä. Voi, voi, kuka olisi silloin arvannut, että nyt jo olisi henki mennyt!
Janne läksi kiireimmän kautta juoksemaan rantaa kohden ja koko talon väki hänen jälestään. Kun ranta alkoi näkyä, niin Janne sanoi puolikovaa:
— Nyt hiljaa eteenpäin, ettei murhaaja mitään aavista, ennenkuin olemme aivan hänen niskassaan. Siellä ei näy mitään liikettä.