— Oikein kolmisin.
— Kaksi tässä vaan on siinä hommassa, kolmas välittäjänä.
Kirkkoherra katsoi pitkään Janneen ja sanoi:
— Kukas te olette?
Janne tunsi tämän kysymyksen häntä syvästi loukkaavan. Kuinka voi pitäjässä olla ketään, joka ei heti tietänyt, kuka hän on?
— Eikös kirkkoherra ole koskaan kuullut puhuttavan Janne-sedästä? kysyi hän.
— Vai siinä se ihminen nyt on. Se kuuluu sanovan, että tietää enemmän kuin tämän pitäjän papit yhteensä.
— Mikä on sanottu, se on sanottu. En minä tässä rupea tiedoista kilpaa juoksemaan, kun on naimisista puhe.
— Vai te nyt olette siihen asiaan sekaantunut. Nämä nuoret olivat eilen täällä, mutta heille tuli tavaton kiire päästä toisistaan eroon. Tekö siinä nyt olette ollut kähväämässä? Mikä on oikeastaan tarkoituksenne?
— Enkö minä ole muka kylliksi sopiva tulemaan pappilaan puhumaan avioliitosta? sanoi Janne, jota kirkkoherran puheet kovasti alkoivat kiukuttaa. Enkö minä ole kylliksi arvokas, minä, josta ei puhuta muuta kuin hyvää, jolla on rahaa enemmän kuin monella papilla, joka tunnen koko pitäjän asiat tarkemmin kuin kirkkoherra tunteekaan, minä, jolla on sukuakin niin paljon, että ei aina itsekään tiedä, kenen kanssa ei ole sukua?