— Hihihi, vastasi Matti.
— Ei Matti ole koskaan minua sillä tavoin kieputtanut, sanoi Miina hieman kiukkuisesti.
— Eihän toki, eihän toki! vastasi Janne. Sinähän Miina aina Mattia kieputat kaikella tapaa. Älä suutu, älä suutu, kun minä näin kosken teidän perheellisiin asioihinne, mutta kyllä se niin on.
— Mihinkäs totuudesta pääsee, vakuutti Matti.
— Mitä se tähän kuuluu? sanoi Miina.
— Ei kuulukaan, vastasi Janne. Minä sanoin sen ainoastaan selitykseksi. Ja kyllähän minä sen tiedän, että toisella tapaa sinä Miina Mattia kieputat. No niin, siinä minä sitten olin sen nuoren miehen käsissä heilumassa. Ja kummallista, kuinka minä siinä muistin jokaisen hellän hetken, joka minulla on ollut nuoruuteni kukkeimmilla ajoilla tyttölasten kanssa. Mutta toisenlaisia vartaloita minä käsissäni pitelin kuin minun mahani on, joka siinä nyt vatkaantui. Kun minä sitten olin siitä päässyt, niin jouduin penkille pitkälleni ja kaksi nuorta herraa tarttui ensin käsivarsiini ja alkoi vimmatusti hieroa niitä. Siinä oli jo leikki kaukana. Niin ne vetivät ja kiskoilivat kuin kaksi pahinta saunamuijaa vetää miehen syntistä ruumista. Saman leikin alaiseksi joutui sitten sääret. Nyt jouduin taas korkealle penkille ja sain mennä suulleni, ja muuan herra iski kyntensä minun selkääni. Kyllä minä siinä aloin ähkiä pahasti, mutta auttoikos se, ei auttanut yhtään, herra vain hieroi ja nyrkillään jyskytteli selkään. Niin se oli kuin kylänpoikien leikkiä silloin, kun toinen on jäänyt tappelussa alle ja toinen istuu hänen selässään ja koettaa, kuinka kovaa lihaa on selkäpuolella. Kun minä siitä piinasta olin päässyt, niin tuli vatsan vuoro. Se se vasta oli lystiä leikkiä. Et sinä, Miina, sen koreammin leivo suurta kakkua joulua varten, kuin mitä minun vatsaani taputeltiin ja paineltiin. Kutittihan se sellainen. Minä nauroin ja sätkin siinä, mutta sitä hullummaksi se siitä vain tuli. Ja sitten sain mennä rauhaan. Ja tällaista peliä pidettiin siellä joka ainoa päivä, ihan joka ainoa päivä!
— Niinkö siellä kaikille tehtiin? kysyi Miina.
— Kaukana siitä. Meitä oli tuossa hieromisosastossa vain pieni joukko. Te ette tiedä, että tuollainen kylpylaitos on kahdenlaisia ihmisiä varten, niitä, jotka ovat sairaita, ja niitä, jotka ovat terveitä.
— Mitäs ne terveet siellä tekevät?
— Ne ovat hankkimassa itselleen sairautta huvittelemalla. Katsokaahan, minä olen tullut siihen ihmeelliseen huomioon, että jota enemmän ihminen viisastuu, sitä mieluummin hän tahtoo itselleen taudin, ja kun oikein etsii, niin löytäähän sitä sellaisen. Nuo herrat, jotka ovat sairaita hieromassa, ovat samalla palkatut tekemään terveitä sairaiksi. Heidän tehtävänsä on nimittäin ottaa osaa kaikenlaiseen huvitukseen ja väsyttää ihmiset niin pahanpäiväisesti, että he saavat mielihalunsa täytetyksi ja pääsevät sairaiksi.