— Muistakaa, rakkaat pitäjäläiseni, sanoi Janne, että ilman rakkautta ei maailma tule toimeen.
— Sitähän juuri minä selitänkin, sanoi opettaja.
— Niin, mutta millä tavoin, millä tavoin? huusi Janne. Te ette tahdo antaa vanhemmille ihmisille mitään oikeutta määrätä, kuka kuhunkin saa rakastua. Sehän sellainen on kerrassaan kauheata.
— Eivät kai ne nuoret ennenkään ole kysyneet lupaa, kun on ollut rakastuttava, vai mitä?
Ja opettaja kääntyi ympärillä oleviin. Ja moni suu venähti hymyyn.
Janne huomasi sen ja tahtoi iskeä oikein voimiensa takaa.
— Tuollainen mies, joka ei ymmärrä avioliiton tärkeyttä, on huono opettaja. Muistakaa, että minä sen olen sanonut.
— Eihän kauppiaskaan ole mennyt naimisiin, vaikka aina siitä puhuu muille, kuului muuan ääni joukosta.
Janne loi vihaisen katseen sinne päin. Ääni oli tullut eräästä maalarista, Yläsestä, joka kiersi pitäjää tehden kaikenlaisia maalaus- ja tapiseeraustöitä, oli suuri juoppo ja pahasuinen, mutta iloinen mies.
— Yläsen, joka kristillisen elämänsä on juopumisella kokonaan pilannut, ei tarvitse sekaantua näihin asioihin, sanoi Janne vihaisesti.