Ylänen ei tyytynyt tähän vastaukseen, hän sylkäisi suunsa pielestä, katsahti hymyillen Janneen ja sanoi:
— Niin, kauppias ei ole kai saanut ketään vaimokseen, ei olisi kai kukaan nainen jaksanut koko elinaikaansa kuunnella Jannen puheita. Jos minun äitini olisi minut tehnyt vaimonpuoleiseksi, niin minä olisin tullut, ja silloin olisi saatu nähdä, kuinka kauppias vaikenee.
Janne loi murhaavan katseen Yläseen, mutta tämä ei siitä välittänyt, vaan jatkoi:
— Minä olen usein sitä ajatellut, mutta en ole päässyt mihinkään selvyyteen, mikä kauppiaan on tehnyt niin kovasti varmaksi omasta viisaudestaan. Sanotaan, että jota tyhmempi ihminen on, sitä varmempi se on kaikesta. Minä en tätä kansan viisautta tahdo sekoittaa tähän asiaan, mutta minä vaan ajattelen.
— Ajattele sinä mitä ajattelet, huusi Janne vihaisesti. Tuollainen juopporatti, joka on kuluttanut kurkkunsa kautta kaiken sen, mitä on saanut perintöä. Ja tuollaisen puheilleko minä panisin mitään painoa? Sehän on samaa kuin kuuntelisin harakan puheita. Ja sen minä sanon teille kaikille, jotka tässä nyt seisotte, varokaa visusti huonoja vaikutuksia, joita näkyy tähän kylään runsaasti ilmestyvän. Tulkaa pois kaikki te, jotka oikein ajattelette, minun seurassani. Me menemme muualle, mutta me emme unohda, mitä täällä on sanottu, vaan kaivamme sen mielemme seiniin oikein puukon kärjellä.
Janne viittasi ruhtinaallisen varmasti ja läksi menemään pois.
Muutamat seurasivat häntä.
Päästyään jonkun matkaa kääntyi Janne katsomaan taakseen iloitakseen siitä, kuinka opettaja ja Ylänen olivat jääneet yksinään. Kuinka suuri olikaan hänen hämmästyksensä, kun hän näki jälestään tulevan ainoastaan viisi vanhaa akkaa. Kaikki miehet ja nuoret naiset olivat jääneet opettajan luo. Ja kun Janne kääntyi, kuului sieltä naurua. Tämä oli ankara isku Jannelle. Näin siis hänen vaikutuksensa oli saanut ankaran täräyksen.
— Katsokaa! huusi hän. Tuolla ne nauravat. Mitä on tämä kylä, sanon minä, mitä se on? Sotoma ja Komorra se on, kaupunki, joka taivaan tulella poltettiin. Minä nostan käteni taivaaseen ja sanon: Kyllä tämä teille vielä kalliisti maksetaan!
Jannen seurassa olevat ämmät katsoivat kauhuissaan ja kädet ristissä vatsan päällä Janneen, jonka silmät löivät tulta ja ääni värisi kiukun pyhästä voimasta.