Pian Janne heistä erosi, nousi rattailleen ja alkoi ajaa kotiaan kohden mieli mustana ja kiroillen tämän maailman kiittämättömyyttä.
— Kuinka minä olen elämäni kuluttanut tukeakseni ja pitääkseni yllä heitä, taluttaakseni heidän sielujansa oikealle ajatuksen tielle, sanoi hän. Ja tässä nyt on tulos! Mutta minä en tahdo kohtaloani valittaa. Kun ajattelen maailman historiaa, niin ovathan kaikki suuret miehet saaneet kärsiä runsaasti vainoa ja vastusta. Kruunua kirkastetaan, kruunua kirkastetaan, sanon minä. Ja kerran vielä koittaa se hetki, jolloin he seisovat minun hautani partaalla ja huomaavat, kuinka väärin he ovat minusta ajatelleet. Ja minä olen varma siitä, että vielä se aika tulee, jolloin kansakoulunopettaja minun syntymäpäivänäni kokoaa kylän lapset ja tuo ne haudalleni laulamaan. Ja tämä päivä on oleva kylässä se suuri päivä, jolloin työ seisoo ja kaikki ajattelevat kaipauksella minua. Ja kun minun syntymäpäiväni on ihan keskellä kesää, jolloin ei ole tulista kiirettä töissä, niin saattaahan silloin kaiken työn pysäyttää. Ja vaikka olisin asettanut syntymäpäiväni toiseksikin päiväksi, niin pysäytettäisiin työt sittenkin. Samahan se on, milloin ihminen on syntynyt, sillä jokainenhan syntyy ennemmin tai myöhemmin, parempi kun ei syntyisi ollenkaan, mutta se tapahtuu tuskin yhdelle sadasta. Pääasia on, kun vain elää niin, että siitä kannattaa puhua!
Näin rauhoitti Janne mieltään. Mutta pistävänä okaana pysyi hänen mielessään kuitenkin ajatus siitä, että niin monet olivat jääneet kuuntelemaan opettajan puheita. Hän tunsi arvonsa saaneen ankaran kolauksen, ja hänen oli löydettävä keino, jonka avulla hän saattoi sen jälkeen nostaa.
— Kyllä he vielä tätä hetkeä tulevat katumaan, siitä minä olen varma, päätti hän.
Ja se päätös tuntui suloiselta palssamilta.
YHDEKSÄS LUKU
Jannen ajaessa kotiaan kohden oli hänen kiukkunsa oikein valloillaan. Milloin se tulisilla pihdeillä repi hänen sisuaan ja pakotti miehen päästämään hampaittensa välistä pihisevän äänen, milloin kiukku taas retkahti voimattomaksi ja mies ajatteli omaa suurta arvoaan, jota ei mikään voinut järkyttää.
Kostonajatus suloisena palssamina lääkitsi pahimmat naarmut, kansakoulunopettaja oli sittenkin aina hänen vallassaan, sillä olisipa se ihme ja kumma, elleivät pitäjän miehet panisi painoa hänen, Jannen, sanoille. Ja saattoihan opettaja aina tehdä jonkun kompastuksen, josta sitten voi vaatia hänet tilille.
— Kaikki me kompastumme, ajatteli Janne, kompastumme pahastikin. Milloin oma tekomme on joutunut poikkipäiseksi hirreksi elämämme tielle, ja juuri kun pää pystyssä kuljemme oman ylpeytemme suuressa sokeudessa, niin töytääkin jalkamme tuota hirttä vastaan ja me makaamme maassa kintut haroen ilmaa. Eihän kukaan viisas silloin toista auttamatta jätä, vaan menee ja koreasti antaa kätensä toiselle, vaikkapa hartioistakin nostaisi. Toisinaan olemme niin suuressa määrässä valehdelleet ja koettaneet peitellä asioitamme muilta, että lopulta olemme keskellä verkkoa. Siinä on sitten varovaisesti meneteltävä, jotta emme sotkeudu. Mutta juuri silloin ihminen oikein hätääntyykin ja alkaa potkia sinne ja tänne. Ja kuinka onkaan, niin on ihminen ihan äkkiä keskellä omaa verkkoa, ja siinä ovat sitten jalat ja kädet niin sidotut, ettei voi niitä vähääkään liikuttaa. Jos päätään heiluttaa, niin kyllä nenäkin ja korvat saavat verkon silmukat ympärilleen. Ei siitä ihmistä muulla tavoin irti saa kuin leikkaamalla kaikki silmukat auki. Siinä sitten tulee ilmi kaikki valhe ja kaikki huonous, minkä ihminen on koonnut. Tällaiseen verkkoon, oikeaan elämän väliverkkoon, hienosilmäiseen mutta lujaan ja piukkaan, menee tuokin opettaja vielä. Ja kyllä minä kiristän, totta totisesti minä kiristän sitä lujalle! Mutta onhan sitten minulla se suloinen hetki edessä, jolloin minä saan kaiken päästää auki. Odottakaamme sitä hetkeä, odottakaamme, sillä tulee sekin. Ken mahtavia vastaan alkaa sotaa käydä, hän lopulta sortuu, sen opettaa meille historia moninaisissa muodoissa.
Näin Janne ajatustensa vilkkaan kulun ja taipuisuuden kautta saattoi mieltään tyynnyttää. Mutta johtuipa hänen mieleensä Ylänen, tuo humalainen maalari.