— Niin, niin, lapsi, ei siihen rakkauteenkaan totu muuta kuin vähitellen. Ja kovalle se alussa ottaa, sen minä olen nähnyt omassa elämässäni ja muitten myös. Kyllä minä jo alusta alkaen huomasin, että tämä avioliitto huonosti päättyy. Olihan se mies niin kovasti omavaltainen ja tuittupäinen. Ja kun minä tämän liiton olen alkuun pannut, niin on minulla oikeus se purkaakin.
— En minä Aakustista tahdo erota, valitti Emma.
— Tahdot sinä, vakuutti Janne, vaikka et sinä nyt oikein ymmärrä, kun olet kaikin tavoin sekaisin päästäsi. Odotahan vähän aikaa, niin kyllä huomaat, miten tämä asia selviytyy.
Kun oli päästy Jannen kotiin, niin Janne otti Topiakselta ankarat valat, asettaen siinä kiireessä hänen eteensä kansanvalistusseuran kalenterin ja pakottaen hänet vannomaan, ettei hän kenellekään ilmaise, että Emma oli Jannen luona.
Nyt oli Janne rauhallinen. Aakusti ei millään tavoin voinut häiritä
Emmaa.
Janne koetti saada Emmaa syömään, mutta ruoka ei millään tavoin tahtonut valua Emman kurkusta alas, vaan takertui siihen.
Seuraavana päivänä oli Emma yhä vain alakuloinen, vaikka Janne koettikin häntä kaikin tavoin lohduttaa ja ilahduttaa. Iltapäivällä Emma sanoi, että hän tahtoi palata Aakustin luo. Silloin Janne suuttui.
— Kyllä minä olen tietänyt, että nainen on lehmä, sanoi hän, mutta että nainen on koirakin, joka menee sen luo, joka sitä lyö, totta totisesti, sitä minä en tietänyt. Nyt sinulla olisi elämä edessä, jota parempaa ei olisi edes Abrahamin pöydässä, iankaikkisuuden suuressa ryytimaassa. Ja mitä sinä kaipaat, jalkapuuta, jossa sinua rusikoidaan ja kaikin tavoin pahoin pidellään. Onko tämä laitaa, sanon minä, onko vaankin? Jos sinä selkääsi tahdot saada, niin osaan minäkin sinulle antaa.
— Mutta se on sentään toista, kun Aakusti antaa, vakuutti Emma.
— On kai, on kai, sillä minulla on sydäntä, mutta hänellä on sen sijassa kulunut nahan kappale. Ja sellaiselle miehelle sinä menisit. Siitä ei tule mitään niin kauan kuin minä elän.