Renan väittää, että viimeisellä tuomiolla naiset istuvat tuomioistuimella, mutta jumala kuitenkin tarkastaa tuomiot. Jos niin on, niin Kaarlo Bergbomin voi käydä hyvin hullusti. Koska viimeisellä tuomiolla vallitsee yleinen äänioikeus, niin eivät kai lahjakkaat naiset joudu tuomareiksi, vaan keskinkertaiset, ja nämä eivät voi sietää Kaarlo Bergbomia. Tämä johtuu siitä, että hän aina ensiksi vaati jokaiselta ihmiseltä älyä ja sydäntä. Älyn puutteen hän vielä voi antaa anteeksi, mutta sydäntä täytyi olla sitä enemmän. Naiset häntä usein muistelevat katkeruudella, sillä heidän turhamaisuuttaan hän loukkasi eniten varsinkin silloin, kun nainen pyrki olemaan henkevä. Mutta miesten joukossa on hänellä paljon ihailijoita juuri sen vuoksi, että hän arvioi jokaisen ihmisen katsomatta hänen yhteiskunnallista asemaansa vain älyn ja sydämen mukaan. Tämän vuoksi hän oli suuri demokraatti, vaikkakin älyn maailmassa oli täydellinen aristokraatti.
Maailmassa on kahdenlaisia neroja, niitä, jotka teoksillaan vaikuttavat maailmaan, ja niitä, jotka henkilökohtaisesti vaikuttavat omalla persoonallisuudellaan. Edelliset pysyttelevät tavallisesti syrjässä suuresta joukosta, jälkimmäiset liikkuivat sen keskellä. Bergbom vaikutti aina ympäristöönsä, liikkui hän missä tahansa.
Vaikka ottaisi pois hänen elämästään kaiken sen, mitä hän teki teatterin hyväksi, niin jäisi kuitenkin kylliksi täyttämään tavallisen ihmisen elämän. Hän on nostanut henkistä tasoa maassa enemmän kuin kukaan muu. Hän ei ole esiintynyt puhujana innostaessaan ihmisiä liekkiin, joka usein sammuu samana päivänä, vaan hän seurustelulla synnytti uusia ajatuksia ja katkoi ennakkoluulon kahleita. Me ihmiset emme tavallisesti tunnusta tällaista vaikutusta, sillä saatuamme herätyksen, uuden ajatuksen, kehrää aivojemme rukki heti sen ympärille langan ja me uskomme kaiken silloin itse luoneemme. Mutta eräinä hetkinä jokainen tekee tiliä itsensä kanssa ja silloin hänen täytyy antaa täysi tunnustus sille, joka on hänessä herätyksiä saanut aikaan.
Hänen aikanaan uskallettiin paljon ajatuksen maailmassa ja jokaisella alalla oli miehiä, jotka tekivät suurempia tai pienempiä ihmeitä. Tämä johtui siitä, että heillä aina oli edessään mies, joka teki kaikkein suurimman ihmeen, loi tyhjästä teatterin ja synnytti kirjallisuuden kukoistuksen.
Ja kun hänen lähelleen tuli, niin oli jokainen rauhallinen. Kaarlo Bergbom oli elävänä todistuksena siitä, että maailmassa voi saada suurta aikaan tekemättä sovintoa sovinnaisuuden kanssa, kaikessa olemalla vain oma itsensä. Ja kun näki, miten helppoa hänen oli olla originaali, niin uskalsi jokainen muukin olla vain oma itsensä. Ja kun siihen asteeseen pääsi, niin uskalsi joka päivä tuhlata kaiken henkisen voimansa varaamatta siitä mitään jonkun määrätyn yhteiskunnallisen kuvan ylläpitämiseen.
Mielikuvitusrikkaat ihmiset ovat elämän suola, sillä he panevat aina ympäristönsä mielikuvituksen myös liikkeelle. Kaikki on ajatuksen maailmassa alkujaan yhtä, jokainen käyttää vain aineksensa eri tavalla.
Kaarlo Bergbomin työn laadusta johtuu, että hänen nimensä ei säily muuta kuin historiallisena. Mutta tarkka tutkija huomaa aina vuosisatojenkin jälkeen, kuka määrättynä aikana on ollut henkisen koneen hyvänä käyttäjänä, kuka on osannut antaa sille oikean vauhdin.
5.
Kaikki taiteellinen luominen on riippuvainen haltioitumisesta, tuosta hetkestä, jolloin ihminen kooten kaiken henkisen voimansa yhteen ainoaan polttopisteeseen, halliten teknilliset keinot, ihanne kirkkaana edessään, aivan kuin leikkien jumalan tavoin tyhjästä luo maailman uudelleen, toteuttaa ikuisuuden maallisessa työssä.
Lahjakkainkaan ihminen ei aina ole lahjakas, vaan aivan tavallinen. Määrättyinä hetkinä tulee hänen sieluunsa paloa ja hän tekee ihmeitä. Päästäkseen tähän korkeimman onnen tilaan hän tarvitsee ulkoapäin tulevan kiihoituksen, tarvitsee olennon, joka uskollaan häntä innostaa, vahvistaa hänessä varmuutta kutsumuksestaan, siirtää syrjään maailman ja sen arvostelun ja saattaa taiteilijan seisomaan korkeimman tuomarinsa, itse taiteen jumalattaren edessä. Mutta ennenkuin toinen voi vaikuttaa koko voimallaan, täytyy taiteilijan antautua hänen alaisekseen, liittyä häneen nöyrällä mielellä. Jokaisen todellisen taiteilijan elämässä on aina tavattavissa olento tai olentoja, jotka ovat heissä taiteen herättäneet. Yksinään mikään taiteilija ei pääse tähän luomisintoon. Monet, joiden työ on ehtynyt ja tulokset alkavat olla köykäisiä, syyttävät heikentyneestä luomiskyvystä yhteiskuntaa, joka ei anna heille kannatusta, arvostelua, joka ei heitä ymmärrä, tovereita, jotka vainoavat heitä, mutta yleensä eivät he näe, että luomisen salaisuus on ihmisessä itsessään, luottamuksessa yhteen ainoaan olentoon, joka huumaa mielen, terästää voiman ja tekee työn helpoksi kuin leikin.