II
Mökö ja Luru ihmettelivät seuraavana päivänä, miksi koulun vahtimestari seisoi aina portilla suoloilla ladattu pyssy kädessään, minkä tähden kaikkien opettajien palvelijattaret olivat koulun eteisessä pitäen varalla haavasiteitä, ja minkä tähden heidän luokkahuoneeseensa oli laitettu erityinen hälytyskello.
He eivät mitenkään voineet ajatellakaan, että tämä tapahtuisi heidän tähtensä.
Pari päivää edellisen tapauksen jälkeen satoi, jolloin Mökö ja Luru saivat kauhean nuhan. Äiti oli neuvonut heitä pitämään itseään nuhan varalta lämpöisinä, jonka vuoksi he nyt alkoivat koota ympärilleen kaikenlaista lämmittävää.
Mökö, joka ennestäänkin oli paksu, pani vatsansa päälle ja selkäänsä suuren höyhentyynyn ja köytti ne nuoralla yhteen. Luru, joka oli laihempi, otti kokonaisen höyhenpatjan ja kietoutui siihen, niin että ylhäältä näkyi vain pää ja kädet ja alhaalta juuri ja juuri jalat.
Kun he eivät tällaisessa puvussa olleet päästä liikkumaan, ottivat he ajurin ja ajoivat koululle. Portilla koulun vahtimestari kummasteli tätä paria ja hämmästyi niin, että laukaisi pyssyn, jolloin kaikki suolat menivät opettajien kokoushuoneen ikkunaan ja särkivät sen.
Kaikki oppilaat katselivat suu auki Mököä ja Lurua, ja kuinka nämä aivan vakavina alkoivat kiivetä portaita ylös. Mökö pääsi jokseenkin helposti, mutta Lurun oli paljon vaikeampi liikkua. Koko koulu asteli heidän jäljestään. Juuri kun he pääsivät portaiden päähän, kaatui Luru ja kaatoi samassa kaksi poikaa, jotka vuorostaan kaatoivat toisia, ja koko koulu meni mukkelismakkelis portaita alas, ja muiden yli hyppeli Luru patjaansa kiedottuna.
Kun he pääsivät portaiden juurelle, nousi hän seisomaan ja huusi katsellessaan toisia, jotka kieriskelivät yhtenä sekamelskana portaita alas:
— Mikä teitä nyt vaivaa, minkä tähden te noin kieriskelette?
Ennenkuin opettajien palvelijattaret olivat ennättäneet sitoa kaikkien haavat, kesti jokseenkin kauan.