Nyt sai Luru aivan yksinään astua portaita ylös, kukaan ei tohtinut häntä seurata. Kun hän tällä matkalla oli kierinyt viisi kertaa portaita alas, pääsi hän viimein luokkahuoneeseensa, ja kaikki oppilaat asettuivat paikoilleen.
Mutta Mökölle ja Lurulle tuli näin patjoihin ja tyynyihin kiedottuina hirveän kuuma, ja he alkoivat päästellä köysiä auki. Mutta tyyny ja patja olivat rappusissa kieriskellessään menneet rikki ja höyhenet tulivat esiin. Toiset pojat riensivät auttamaan, mutta sitä enemmän höyhenet vain lensivät. Niitä oli ilma aivan täynnä, ja pian oli jokainen saanut höyheniä kurkkuunsa ja yski kamalasti. Kaikki huusivat apua, mutta kukaan ei uskaltanut tulla sisään, kun pelättiin höyheniä lentävän muuallekin. Rehtori ilmoitti sen vuoksi palokunnalle. Tämä tuli ja ruiskutti huoneen ihan täyteen vettä, jolloin höyhenet kastuivat ja putosivat maahan.
Nyt oli se vaara vältetty, mutta koko luokka oli aivan märkä, eikä lapsia voitu sellaisina lähettää kotiin.
Voimistelusalin seinästä toiseen pantiin vahvat köydet ja näihin ripustettiin opettaja ja kaikki pojat takinliepeistä riippumaan ja kuivumaan ja voimistelusali lämmitettiin oikein kuumaksi.
Siinä he kaikki roikkuivat rinnatusten, mutta opettaja käytti aikaa hyväkseen ja kyseli pojilta läksyjä.
Seuraavana päivänä lahjoitettiin Mökölle ja Lurulle koulun puolesta paksut villaiset alusvaatteet, jotta he eivät toista kertaa vilustuisi.
III
Kyllähän Mökö ja Luru osasivat koulussa läksynsä, mutta he osasivat hyvin merkillisellä tavalla. Kun luokka oli suuri, niin he eivät aivan alussa joutuneet vastaamaan. Mutta eräänä päivänä sattui opettaja kysymään Mököltä maantieteen tunnilla, ja silloin koko luokka sai ihmeekseen kuulla, miten pojat muistivat läksynsä.
Opettaja näytti kartalla Neapelia ja kysyi Mököltä:
— Mökö Kiljunen, mikä kaupunki tämä on?