— Se on Nappipeli, Mökö vastasi.
Kyllä opettaja sai selittää kauan, että ei laisinkaan ollut samaa, sanoiko Neapeli vai Nappipeli, mutta siitä ei ollut suurta apua.
Opettaja tahtoi oikein perinpohjin saada tietää, millä tavalla pojat nimet selittivät, ja silloin tuli vaikka millaisia nimiä. Rooma oli Ruuma, Lontoo oli Luntta, Glasgow oli Lasku, Pariisi oli Prisse, Havre oli Harava, Marseille oli Marssi jallu, Kööpenhamina oli Keppihamina. Ja tätä menoa he jatkoivat. Hampuri oli Hamppari, Madrid oli Matin-Riita, ja Kijevi oli Kiljunen.
Opettaja joutui aivan epätoivoon. Hän koetti kysellä maanosia. Mutta siellä tuli aivan samanlaatuisia vastauksia. Ameriikka oli Hameriikka, Turkki oli Pälssyt, Makedonia oli Makaruunia. Luokan ilo oli ylimmillään, kun Bulgariasta tuli Pullan kurit.
Tämän jälkeen päätti maantieteen opettaja olla laisinkaan kysymättä Kiljusen pojilta enää mitään. Mutta muissakin aineissa pojilla oli hiukan omat tietonsa. Ruotsissa opettaja käski kääntämään:
— Tuuli taivutti heikkoa kasvia.
Luru käänsi sen näin:
— Vinden deklinerade den späda växten.
Opettaja sai turhaan selittää, että deklinera merkitsi sanojen eikä minkään muun taivuttamista.
Mökö sai käännettäväkseen seuraavan lauseen: