— Ukko istui pöydän ääressä ja laski rahoja.
Hän suoriutui tehtävästään kääntäen sen:
— Gubben satt i bordsändan och släppte pengar.
Tämäkin opettaja päätti jättää poikien tietojen kuulustamisen sikseen.
Jos pojat olisivat saaneet vastata tunneilla, niin olisivathan muiden poikien kaikki tiedot menneet aivan sekaisin.
Yksi aine oli sellainen, missä pojat todella kunnostautuivat. Ja se oli voimistelu. Kun näki heidän kiipeävän, niin olisi luullut heitä marakateiksi, niin ketterästi he menivät tankoa ylös. Ja kun he hyppäsivät piimin yli, niin he menivät sellaisella vauhdilla, että olisi luullut heitä suuren suuriksi oraviksi. Mökö hyppäsi korkeushyppyä aivan ihmeellisellä tavalla ja sai siitä nimekseen Pompponen. Luru taas oli erinomainen pituushypyssä ja sanottiin häntä senvuoksi Loikkaseksi. Mökö Pompponen ja Luru Loikkanen olivat siis heidän nimensä koulussa tovereitten keskuudessa.
IV
Lyseon opettajat pitivät pitkiä neuvotteluja siitä, oliko heidän koulunsa laisinkaan sopiva kasvatuslaitos sellaisille olennoille kuin Kiljusen pojat. Eivät he olleet tyhmiä, sen jokainen opettaja myönsi, mutta heillä oli niin kovin merkillinen tapa painaa kaikki asiat muistiinsa, ja maantieteen opettaja vakuutti, että joka kerta kun hänen piti mainita kaupunkien nimiä, muisti hän aivan vasten tahtoaan sen nimen, jonka Kiljusen pojat sille olivat antaneet. Opettaja pelkäsi, että hän kerran vielä koko luokan kuullen itsekin käyttää sellaista nimitystä. Ja sehän olisi ollut aivan hirveää!
Opettajakunta päätti pitkien keskustelujen jälkeen toimittaa pojat yhteiskouluun, koska tyttöjen seura epäilemättä vaikuttaisi heihin sivistävästi ja kehittävästi. Lähellä oli yhteiskoulu, asiasta keskusteltiin sen johtajan ja johtajattaren kanssa, ja nämä vakuuttivat, että jos mikään koulu niin juuri yhteiskoulu, oli omiaan tekemään lapsista erinomaisia olentoja.
Mökö ja Luru siis muuttivat koulua.