— Älkää siinä narskuko.
Tytöt nauroivat yhä enemmän.
Luru sieppasi erään tytön palmikosta kiinni. Tyttö parkaisi ja löi kädessään olevan nuken päällä Lurua päähän niin että napsahti. Samassa oli useita tyttöjä auttamassa toveriaan. Mikä tarttui nukkensa jalkoihin ja löi sitten sillä Lurua, mikä tarttui nukkensa päähän ja löi sen jaloilla poikaa. Ja Luru huitoi ympärilleen kuin hullu.
Tietysti Mökö riensi auttamaan veljeään ja sai hänkin kimppuunsa tyttölauman. Kuului vain napsahduksia ja mäikinää, kun tytöt löivät nukeillaan poikia. Ja niin surkeasti siinä kävi, että Mökön ja Lurun oli pakko mennä ikkunan luo turviin saadakseen edes selkänsä suojelluksi ja voidakseen nyrkeillään huitoa oikealle ja vasemmalle.
Mutta ennen tunnin alkua sattui luokan ikkuna olemaan auki. Pari tyttöä tarttui aivan äkkiä Mökön kinttuihin kiinni, nostivat ne ilmaan, toiset tytöt lykkäsivät ja Mökö putosi pihalle. Tämä tapahtui niin äkkiä, että hän ei oikein tiennyt, missä hän olikaan. Luru huomasi, mikä onnettomuus oli tullut veljelleen ja aikoi väistää sitä, mutta nyt pariin kymmeneen nouseva tyttölauma hyökkäsi häneen käsiksi, ja vaikka hän potki ja huitoi, rehki ja riuhtoi, niin saivat tytöt hänetkin pudotetuksi ikkunasta.
Kun Mökö näki veljensä tulevan ikkunasta alas ja läiskähtävän pihalle, sanoi hän:
— Jaha, sinäkin tulit tänne.
Molemmat tunnustelivat ruumistaan ja tulivat siihen vakaumukseen, että pikkutytöt eivät ole mitään ihmisiä, vaan oikeita petoja, jotka kuljettavat mukanaan kovapäisiä ihmisenkuvia, joilla saavat napsutella poikia päähän.
Vähän ajan päästä Mökö katsoi Luruun ja sanoi:
— Luru, sinun pääsi rupeaa lihomaan.