Seuraavana päivänä toimitettiin Kiljusen pojat pois kaupungista ja lähetettiin Turkuun. Tänne oli levinnyt tieto Kiljusen poikien vaarallisuudesta. Heti annettiin määräys, ettei kaupunkiin saa tulla kukaan vieras ihminen. Kun siis Kiljusen pojat junalla tulivat sinne, ei heitä päästettykään asemahuoneesta minnekään, vaan heti otettiin uusi juna ja lähetettiin pojat Tampereelle, jonne oli mukavin heidät toimittaa.
Ja tänne he viimein tulivat, joutuivat kouluun ja olivat niin siivosti, ettei opettajilla ollut mitään heitä vastaan sanottavaa. He käyttivät siellä alkuperäistä nimeään, joka oli Kiljander, eikä kukaan silloin pannut mitään erikoista huomiota heihin, vaan jokainen piti heitä aivan tavallisina poikina. Rehtori, joka oli ottanut heidät vastaan, katseli kyllä toisinaan heihin pelokkain silmin, mutta rauhoittui, kun sai kuulla, että pojat olivat olleet aivan siivosti siinä asunnossakin, minkä hän heille oli toimittanut.
VII
Mutta isä ja äiti Kiljusen tuli poikiaan ikävä. He päättivät lähteä Helsinkiin katsomaan, miten nämä voivat. Kun he tulivat lyseolle, jonne pojat ensin oli viety, saivat he kuulla, että Mökö ja Luru oli siirretty yhteiskouluun.
— Se onkin heille oikein sopiva koulu, sanoi äiti — sillä juuri tyttöseuraa he tarvitsivat.
Yhteiskoulussa käskettiin heitä menemään toiseen lyseoon. Täällä rehtori ilmoitti lähettäneensä pojat Viipuriin.
— Mitä te niitä niin lähettelette kuin paketteja? kysyi isä.
— Siellä on heille sopivampi koulu, vastasi rehtori.
— Vai niin, vastasi isä Kiljunen.
He nousivat junaan ja tulivat Viipuriin. Täällä oli levinnyt tieto heidän tulostaan. Koko kaupunki oli liikkeellä, sillä tahtoihan jokainen nähdä, millaisia he olivat. Koko aseman tori oli aivan mustanaan kansaa, ja hurraahuudoin otettiin isä ja äiti Kiljunen vastaan.