Kun Kankkunen viimein nousi maasta ja katseli, minne kissat olivat kadonneet, sanoi hän hyvin surkealla äänellä:
— Tämähän on aivan sekaisin. Missä ne kissat ovat?
— Tuolla katolla, huusi Mökö.
— Tulkaa alas sieltä, niin koetamme uudestaan! huusi Kankkunen kissoille.
Mutta nämä eivät yhtään välittäneet hänen sanoistaan.
— Kis, kis, kis, kis, houkutteli hän.
Kissat päästivät oikein moniäänisen naukunan.
— Eivät ne sieltä tule enää alas, eivät ainakaan kuvattaviksi, sanoi isä Kiljunen, joka aina oli viisas ja huomasi asian oikean laidan.
— Meidän täytyy kai sitten jättää tämä kuva kokonaan ottamatta, sanoi
Kankkunen. — Ryhtykäämme sen sijaan tervasaunaan.
Uusi valokuvauskone tuotiin, saunasta haettiin tervaa ja höyheniä.