Ja nyt ruvettiin Lurusta tekemään marakattia. Ensin hän riisui itsensä aivan alasti, sitten tuhrittiin hänet hiilillä aivan tummaksi. Mökö katseli veljeään ja sanoi:
— Kyllä sinä nyt olet marakatin värinen, mutta sinä et ole karvainen vielä. Ei kukaan sinua vielä uskoisi marakatiksi.
— Laitetaan karvat, sanoi Luru, joka jo oli alkanut tuumaan innostua.
— Mistä me niitä saamme? kysyi Mökö.
— Navetassa olen nähnyt lehmänkarvoja, otetaan niitä, lausui Luru.
He menivät sinne. Aivan oikein, siellä oli suuret määrät lehmänkarvoja.
— Mutta millä me saamme nämä kiinni sinun ruumiiseesi? kysyi Mökö.
— Me panemme liimalla, lausui Luru.
— Eikö tervalla olisi parempi? kysyi Mökö.
— Minä en ota enää tervaa ruumiiseeni! sanoi Luru muistellen sitä kertaa, jolloin hän oli ollut tervasaunassa. — Se ei lähde ruumiista.