Mutta kun Pullasta oli tullut lehmä, niin silloin Mökö jo tiuskaisi ja sanoi:
— Villakoira se on!
Ja nyt kaikki aivan välttämättä tahtoivat kuulla, millainen villakoira se oli. Siinä lorumaan asukkaat nyt kilvan kyselivät kaikkea, sekoittivat syntymäpäivän tapaukset niin perin pohjin, että missään ei ollut enää mitään tolkkua. Kyllähän se oli hirveää, kun niin yksinkertainen juttu, kuin Mökön ja Lurun syntymäpäivä, tehtiin aivan mahdottomaksi. Mutta kun viimein eräs lorumaalainen väitti, että viimeksi oli jäänyt eräs suuri kissarontti, jonka nimi oli Auruura ja että se sitten paistettiin ja syötiin, niin eivät Kiljuset enää voineetkaan hillitä itseään, vaan kertoivat koko jutun alusta alkaen.
Nytpä lorumaassa vasta ilo syntyi. Kiljuset vietiin kaikkein arvokkaimpaan lorumaan saliin, jonka nimi oli eduskunta ja jonne he aina silloin tällöin kokoontuivat keskustelemaan asioista, joista ei tahdottukaan mitään tolkkua saada. Täällä pantiin herrasväki kunniapaikalle ja he saivat vuoron perään kertoa seikkailuistaan. Ja joka kertomuksen jälkeen taputtivat kaikki käsiään, heille ojennettiin kukkakimppuja, laakeriseppeleitä, ja sanomalehtimiehet, jotka ovat kaikissa istunnoissa tottuneet kirjoittamaan muistiin jokaisen sanan, kirjoittivat hyvin ahkerasti.
Esko ei ollut uskaltanut mennä laisinkaan tähän saliin, sillä kuultuaan ukkelin varoituksen ja nähtyään, miten Kiljuset yhtä kaikki olivat ruvenneet puhumaan itsestään, alkoi hän kovasti pelätä, että kaikki asiat menevät hullusti. Hanna huomasi, että tästä voi vielä johtua se, että Kiljuset ainiaaksi jäävät lorumaahan, ja se häntä alkoi surettaa. Hän riensi sen vuoksi kiireimmän kautta etsimään ukkelia avuksi.
Katsellessaan Kiljusia ja nähdessään lorumaan asukkaiden ihastuksen heihin, heräsi ministeri Prutahemppelissä uusi ajatus.
— Lorumaassa ei ole kuningasta, ajatteli hän. — Kuka olisi kuninkaaksi sopivin? Tietysti isä Kiljunen. Ja mistä saisikaan sen sopivampaa kuningatarta kuin äiti Kiljunen oli? Ja Mököstä ja Lurusta tulisi aivan ihmeellisen sopivat prinssit.
Hän läksi sen vuoksi panemaan toimeen valmistuksia kruunausta varten.
Matkalla hän kohtasi Eskon ja sanoi tälle:
— Kiljusista tehdään tähän maahan kuninkaallisia.
Esko säikähtyi.