— Papu, pane poika prässiin!
Papu tarttui Eskoa niskasta kiinni. Esko pyristeli hirveästi vastaan, mutta vaikka Papu oli pikkuinen, oli hän tavattoman väkevä. Hän laahasi Eskon prässin luo, pisti hänet lautojen väliin ja alkoi ruuvata ruuveja kiinni. Ja Esko potki ja huusi lautojen välissä. Mutta Papu ruuvasi yhä lujempaan, laudat painuivat yhä lähemmäksi ja vähän ajan päästä ei kuulunut enää mitään ääntä, sillä Esko oli tullut prässätyksi aivan sileäksi.
Hanna katseli tätä aivan kauhuissaan ja rukoili ukkelilta, että hän saisi mennä Eskon sijasta prässiin, mutta ukkeli vakuutti, että täällä täytyi jokaisen itse kärsiä rangaistuksensa.
Papu avasi prässin ja otti aivan litteän Eskon esiin. Hanna rupesi itkemään nähdessään hänet sellaisena.
— Milloin Esko tulee jälleen entiselleen? kysyi hän.
— Silloin, kun väri hänessä haalistuu, vastasi Pupu.
— Eikö ole mitään muuta keinoa? jatkoi Hanna.
— Ei ole mitään muuta keinoa, vakuutti Pupu.
Kun oli vieraita saapuvilla, niin päätti Pupu jättää Eskon kirjaan liimaamisen toistaiseksi ja laski hänet sen vuoksi maahan prässin viereen.
Toisten huomaamatta kyyristyi Hanna silloin Eskon viereen ja alkoi kynsillään raapia hänestä väriä pois.