— Ei ukkeli ole kuuro, sanoi Hanna, — sillä hän kuulee aina kaiken, mitä minä sanon.
— Loruja, vastasi siihen Esko.
— Ukkeli kuulee oikein hyvin, vakuutti Hanna, — hän ei vain tahdo kuulla kaikenlaisten pahojen ihmisten puheita. Hän kuulee lasten puheet ja kuulee kaiken satumaassa.
— Vai satumaassa? lausui Esko. — Eihän satumaata olekaan olemassa.
— Onpas, vakuutti Hanna. — Satumaa on olemassa ja minä lähden sinne tänään ukkelin ja Kiljusen herrasväen seurassa.
— Nyt sinä taas puhut tyhmyyksiä, sanoi Esko nauraen. — Eihän
Kiljusen herrasväkeäkään ole olemassa.
— Etteikö heitä olisi olemassa? huudahti Hanna. — Kyllä minä tiedän, että isä ja äiti Kiljunen sekä Mökö ja Luru ovat olemassa ja heillä on vielä pikkuinen pyöreä villakoirakin, jonka nimi on Pulla.
— Se on paljasta juttua, sanoi Esko.
— Saat nähdä, onko juttua, vakuutti Hanna. — He ovat kirjoittaneetkin minulle ja ovat luvanneet tänä iltana tulla tänne.
Esko ei sittenkään uskonut Hannan puheita.