Arvaahan sen, että koko markkinaväki riensi tätä katsomaan. Ei kukaan tiennyt, mitä tällä hommalla tarkoitettiin. Muutamat luulivat sitä huonekalunäyttelyksi, toiset teatteriksi, jotkut pitivät heitä hyvin ylhäisinä henkilöinä, jotka ainoastaan omia huonekalujaan käyttäen saattoivat tulla markkinoille. Kukaan ei tullut ajatelleeksikaan, että Kiljuset olivat tulleet tänne myymään huonekalujaan.
Kun ei kukaan mitään sanonut eikä kysellyt heiltä, niin isä Kiljunen alkoi viimein tarjoilla huonekalujaan kaupaksi. Eihän niitä kukaan huolinut, ja jotkut jo arvelivat, että tuo herrasväki oli hiukan hassu.
Kun ei kaupoista mitään tahtonut tulla, niin herrasväki läksi, jättäen tavaransa siihen, katselemaan markkinoita ja mitä muilla oli kaupattavana.
Kuljeskellessaan he näkivät karusellin. Tämä oli Kiljusen pojille jotain aivan uutta, ja heidän täytyi tietysti päästä heti sitä koettamaan. Ja pääsiväthän he. Isä Kiljunen ja äiti Kiljunen nousivat myöskin hevosen selkään, ja nyt alkoi karuselli pyöriä. Pojat huusivat innostuksesta. Pulla koetti juosta rinnalla, ravasi vähän matkaa. Kun se huomasi jäävänsä jälkeen, seisahtui se ja odotti, kunnes pojat taas olivat tulleet hänen kohdalleen, haukahti ilosta ja juoksi taas vähän matkaa.
Kiljusen pojat olivat niin innoissaan ja iloissaan, että se tarttui muihinkin, tietysti ensin heidän ikäisiinsä poikiin, joita oli runsaasti karusellin ympärillä.
Mökö ojensi yhdelle kätensä, tämä tarttui siihen ja alkoi juosta karusellin rinnalla. Toinen poika tarttui tämän käteen ja hänen käteensä kolmas poika. Tällä tavoin muodostui yhä pitempi ja pitempi jono poikia, jotka juoksivat yhtenä ketjuna karusellin rinnalla.
Mutta pian tarttui aikaihmisiäkin tähän leikkiin, ensin nuoria miehiä, sitten naisia, viimein paksuja talonemäntiä ja -isäntiä. Syntyi tavattoman suuri piiri, joka karusellin pyöriessä yhä enemmän ja enemmän kiristyi yhteen. Lopulta oli karusellin ympärillä aivan paksu ihmisistä tehty vyyhti, joka huusi, parkui, nauroi, kiljui, rähisi, puhisi. Ja karuselli yhä vain pyöri.
Lopulta ei enää kukaan päässyt liikkumaan, niin kireälle olivat kaikki tulleet toistensa lähelle, ja silloin täytyi karusellinkin pysähtyä.
Kesti jokseenkin kauan, ennenkuin ihmiset olivat jälleen niin paljon kunnossa, että osasivat hengittää ja kävellä, sillä he olivat tuossa tungoksessa aivan litistyneet ja hengästyneet.
Mutta Kiljuset olivat innoissaan, sillä he olivat aivan varmoja siitä, että tämä heidän keksintönsä oli kaikkia kovasti huvittanut.