— Ja tuollaista ne sitten sanovat tytöksi, arveli Mökö. Emme me siitä huoli.
— Annetaan sen mennä sinne, mistä se on tuotukin, tuumi Luru.
Seuraavana päivänä he kuitenkin päättivät ottaa selkoa siitä, mikä tuo uusi elävä oikeastaan oli. He hiipivät siihen huoneeseen, missä sisarensa oli, ja kun ei ketään ollut läsnä, rupesivat katselemaan sitä. Tyttö makasi vasussaan ja räpytteli silmiään.
— Osaa se ainakin silmää iskeä, sanoi Luru.
— Ehkä se puhuukin, tuumi Mökö.
Hän kumartui vauvan puoleen ja kysyi:
— Mikä sinun nimesi on?
Lapsi ei hiiskunut.
— Se taitaa olla mykkä, tuumi Mökö.
— Tai ehkä se on kuuro, arveli Luru.