Mitä olikaan tapahtunut? Plättä oli kostanut. Vahtimestari oli lopulta aivan märkä. Arvaahan, mistä hän oli vettä päähänsä saanut.
Toisen näytöksen aikana heräsi Plätässä ajatus, jonka hän toteuttikin. Vahtimestarilla oli kihara tukka ja tämä viekoitteli kovasti Plättää, joka hyvin mielellään tarttui ihmisten tukkaan. Kun siis Plättä meni pesään ja vahtimestari oli mennyt pesän sisälle ottaakseen Plätän vastaan, tarttui Plättä hänen tukkaansa ja oikein lujasti tarttuikin. Kuului hirveä hätähuuto, sillä kiharatukkaisilla on aina kovin arka päänahka, ja kun vielä Plättä oikein täydellä voimalla tarrasi, niin tuntuihan se. Vahtimestari ei muistanut enää, missä hän olikaan, vaan koetti irtaantua Plätästä, ja silloin kaatua romahti koko uuni näyttämölle ja vahtimestari oli jälleen yleisön katseltavana. Tietysti Kiljuset eivät rientäneet ollenkaan hänelle avuksi, vaan antoivat hänen yksinään suoriutua Plätästä. Ja sepä oli vaikeaa. Plättä tarrasi yhä lujemmin kiinni. Vahtimestari ravisti päätään, Plättä heilui. Hän kiskoi Plättää alaspäin, mutta Plättä kirkaisi niin, että koko teatteri kaikui. Ei vahtimestari olisi päässyt tästä takkiaisesta irti, ellei hän olisi keksinyt erästä hyvin sukkelaa tuumaa. Hän meni erääseen kohtaan näyttämöllä, jossa hän voi tarttua sähkölankoihin käsillään, ja antoi virran kulkea läpi ruumiinsa.
Plättä tipahti aivan kuin omena puusta maahan saatuaan sähköiskun.
Kolmannen näytöksen aikana oli vahtimestari päättänyt kostaa Kiljusen herrasväelle. Ja hän keksi oikein oivallisen tuuman. Kun tässä näytöksessä piti olla vesisaavi, johon Plätän piti mennä, niin hän laittoi saavin pohjaan reiän ja siihen kiinnitti permannon läpi näyttämöllä olevan palopostin letkun. Ja sitten hän asettui seisomaan palopostin viereen pitäen kättään vesijohdon hanassa. Hän hymyili, aijai, kuinka vahingoniloisesti hän hymyili!
Mitään pahaa aavistamatta ryömi Plättä saaviin. Samassa väänsi vahtimestari vesijohdon auki. Suuri suihku tuli äkkiä saavista ja nosti mukanaan Plätän ilmaan. Ja tämän suihkun varassa Plättä pysyi kauan aikaa korkealla. Mutta eihän äiti Kiljunen tällaista voinut katsella. Hän ryntäsi näyttämölle, tarttui saavin pohjassa olevaan letkuun ja suuntasi äkkiä suihkun vahingonilosta hymyilevää vahtimestaria kohden. Vahtimestari koetti juosta pakoon, mutta aina vain paksu vesisuihku osui häneen. Hän koetti juosta näyttämön poikki karkuun, mutta silloin äiti suuntasi suihkun taas häneen, ja kun vahtimestari sattui olemaan yleisön ja äiti Kiljusen välissä, meni suihku suoraan yleisöönkin. Kylläpä siellä syntyi kirkuna ja parkuna, poru ja huuto, kun ihmiset saivat täyden suihkun vasten kasvojaan. Äiti riensi katsomaan, mikä hätä oli katsojien joukossa, pitäen letkun päätä kainalossaan.
— Kääntäkää torvi toisaanne! huusivat ihmiset.
Äiti totteli ja nosti letkun päätä hiukan ylöspäin, ja silloin suihku osui ensimmäisellä rivillä olevien päälle.
— Ei saa tänne suihkuttaa! huusivat nämä.
Äiti nosti taas letkua ja silloin vesi meni toiselle riville.
Luru huomasi viimein, mistä vesi tuli letkuun, meni sulkemaan hanan ja yleisö pääsi rauhoittumaan.