Vahtimestari oli karannut teatterista aivan kokonaan. Niin ainakin luultiin, mutta se ei ollut totta, sillä hän oli mennyt keksimään uusia keinoja kostaakseen. Ja viimeisessä näytöksessä hänen kostonsa huomattiin.
Äiti Kiljunen tuli näyttämölle lintuna. Hän ei ollut enää tahtonut mennä roikkumaan nuorasta vaan hyppeli pitkin maata. Ja hän hyppeli tällä kertaa aivan tavattomasti. Vahtimestari oli nimittäin kaikessa salaisuudessa mennyt äiti Kiljusen vaatteiden luo ja oli pistellyt hänen pukuunsa kuuluvan pyrstön aivan täyteen pitkiä nuppineuloja.
Kun äiti Kiljunen siis hyppeli näyttämöllä yllään isä Kiljusen ohuet alushousut, pistivät nämä nuppineulat oikein kovasti. Hän hyppäsi korkealle, mutta mitä enemmän hän hyppi, sitä enemmän neulat pistivät ja sitä enemmän hän taas hyppi. Yleisön mielestä se oli oikein korkeaa taidetta, ja totta se olikin, sillä hän hyppi hyvin korkealle. Ihmeellisimmän loikkauksen hän teki silloin, kun näytelmän mukaan isän piti häätää lintu pois lyömällä tätä suurella luudalla, jolloin isä Kiljunen läjäytti oikein voimansa takaa äiti Kiljusta pyrstöön.
Näytännöstä oli aivan eri mieliä kaupungissa. Valtuusto kokoontui ja päätti, ettei Kiljusen herrasväkeä enää koskaan päästetä kaupunkiin, mutta siitä taas toiset suuttuivat ja sulkivat valtuuston istuntohuoneeseensa, josta he eivät päässeet pois, ennenkuin Helsingistä kaksi senaattoria oli saapunut heidät vapauttamaan.
Hämeenlinnassa, jonne Kiljusen herrasväki tämän jälkeen saapui, oli kaikki aivan rauhallista. Ei näytännön aikana tapahtunut mitään muuta häiriötä, kuin että eräs vanha muija, joka oli teatterin siivooja, tahtoi näytännön aikana mennä näyttämön läpi katsojien puolelle. Kun näyttämölava oli korkealla, ei hän päässyt siitä hyppäämään alas; hän istui sen vuoksi lavan reunalle ja alkoi siitä liukua, mutta Kiljusen pojat riensivät auttamaan ja silloin sattuivat astumaan hänen hameenliepeelleen, jolloin se jäi kiinni näyttämön lattiassa olevaan naulaan. Kun siis muija hyppäsi alas, jäivätkin hameet ylös. Olipa siinä hommaa, ennenkuin hänet oli päästetty vapaaksi.
Lahdessa oli koko työväenyhdistys ottamassa Kiljusia vastaan, sillä kun Plätän retkumista pidettiin jonkinmoisena kuvana eduskunnan toiminnasta ja lahtelaiset vihasivat eduskuntaa, niin päättivät he kunnioittaa tätä perhettä ja valitsivat Plätän yhdistyksensä kunniajäseneksi. Tämän vuoksi Plättä esiintyikin näytännössä suuri punainen nauha kaulassaan ja punaiset nauhat tossuissaan. Näytelmän lopulla hän seisoi keskellä näyttämöä retkuen ja heiluttaen pientä punaista lippua kädessään.
Mikkeli oli ainoa kaupunki, jossa ei tapahtunut yhtään mitään erikoista, sillä eihän se ollut mitään merkillistä, että Luru ja Mökö joutuivat riitaan keskenään ja jäivät näytännöstä pois, jolloin isä ja äiti olisivat saaneet esittää heidänkin osansa. Koko näytelmän juoni olisi ollut muutettava toiseksi, mutta isä Kiljunen löysi kaupungin kadulta kaksi poikaa, jotka pahankurisuudessaan ehdottomasti muistuttivat Mököä ja Lurua. Näiden kanssa pidettiin pieni harjoitus ja selitettiin, mitä heidän piti tehdä. Pojat näyttivät hyvin oppivaisilta ja isä oli tyytyväinen.
Kun Plättä ensimmäisessä näytöksessä oli mennyt tynnyriin, niin nämä uudet näyttelijät menivät katsomaan häntä. Tynnyri olikin avonainen molemmista päistä. Kun siis toinen poika kurkisti toisesta päästä ja toinen toisesta, tarrasi Plättä kummankin tukkaan kiinni. Pojat nousivat säikähtyneinä pystyyn, jolloin yleisö sai nähdä merkillisen näyn, tynnyrin, joka käveli neljällä jalalla.
Nämä pojat karkasivat näytännöstä kokonaan pois. Kaikeksi onneksi olivat Mökö ja Luru sillä välin sopineet keskenään ja palasivat, jolloin heidän avullaan voitiin jatkaa näytäntöä. Tosin muutamat sellaiset, jotka eivät oikein tunteneet Kiljusten perhesuhteita, uskoivat, että heillä olikin yhteensä neljä poikaa ja että Mikkelissä oli Plättä repinyt kahdelta pään irti ruumiista. Mutta he olivat tyhmiä ihmisiä, jotka eivät tienneet, etteivät Kiljuset sentään voi niin suuria ihmeitä tehdä, että repisivät päät irti toisiltaan.
Kuopiossa, jossa pojat hyvin tunnettiin, oli heidän sinne päivällä saapuessaan suuret urheilujuhlat Väinölänniemen urheilukentällä. Kun teatteri, missä näytäntö annettiin, oli myös Väinölänniemellä, niin menivät Kiljuset ensin katsomaan kilpailuja. Tällöin he ottivat innoissaan niihin osaa. Luru voitti kaikki kilpailijat sadan metrin juoksussa, sillä kyllähän Kiljusen pojat juosta osaavat. Mökö voitti taas kahdensadan metrin juoksussa. Äiti Kiljunen otti osaa naisten kilpajuoksuun ja herätti huomiota uudella juoksutavalla. Hän nimittäin nosti hameensa polviin asti ja sitten puoliksi juoksi, puoliksi hyppeli eteenpäin. Kuopion Reipas päättikin ottaa tämän uuden juoksutavan heti ohjelmistoonsa. Isä Kiljunen otti osaa painiin, mutta joutui aina alakynteen, vaikka hän koetti kamppaamalla kaataa vastustajansa. Plätän kunniaksi järjestettiin sylivauvojen konttaus-kilpailu, jolloin Plättä meni kuin mato eteenpäin.