— Koetahan nyt, jos osaat ottaa kiinni, sanoi Mökö kumartuen sisarensa puoleen.
Tämä ojensi heti kätensä, mutta ei saanut mistään kiinni. Ja koko ajan se päästeli sellaisia pikkuisia kiukun vingahduksia.
— Annahan minunkin koettaa, sanoi Luru.
Hän kumartui puolestaan Plätän puoleen, ja tämä etsi käsillään jotain tukkoa, josta olisi voinut pitää kiinni, mutta ei löytänyt, vaikka kuinka olisi hakenut. Ja se oli kovasti pahalla tuulella.
Äkkiä se sieppasi Lurun nenästä kiinni. Lurullahan oli pitkä nenä, aivan kuin äidillään. Mutta Plättä ei saanut varmasti kiinni, jonka vuoksi Luru pelastui.
— Hyvä oli, ettei saanut kiinni, sanoi hän, sillä kyllä kai minä olisin saanut oikein pitkän kärsän, kun se siitä olisi roikkunut ja riippunut.
— Tehdään sille kiusaa, sanoi Mökö. Rasvaa nenäsi ja anna sen sitten koettaa ottaa siitä kiinni.
Tuuma oli Lurun mielestä aivan verraton. Hän meni kiireimmän kautta keittiöön, otti sieltä voita ja sillä voiteli nenänsä.
— Koetahan nyt, sanoi hän tyytyväisenä ja kumartui Plätän puoleen.
Plättä ojensi kätensä ja tarttui Lurun kovasti ulkonevaan nenään. Se sieppasi siitä kiinni, mutta sormet liukuivat. Se ärähti pahasti, yritti taas, mutta ei nytkään onnistunut.