— Silloinhan valehtelet maailmalle.
— Sen kyllä teen, mutta mitä siitä, jos sen kautta voin heille antaa hiukan elämän uskoa sillä, mitä jää jälkeeni. Sinä huomaat, että olen ottanut asian aivan järkevästi ja tarkan harkinnan mukaan. Minä olen päättänyt kuolla ja tahdon, että sinä siinä autat minua.
— Jos kerran olet niin kaikkea harkinnut, niin mikset voi odottaa siksi, kunnes luonto tekee tehtävänsä?
— Voisin kyllä, mutta miksi suotta hankkisin itselleni suuria ruumiillisia kärsimyksiä, kituisin kauan, enkä sinä aikana millään tavoin voisi henkisesti työskennellä. Et suinkaan ole niin kirkollinen, jotta luulet sielun tuskien kautta kirkastuvan? Jos annat minulle morfinia, niin ethän silloin tee muuta kuin tekee asekauppias, joka myy itsemurhantekijälle revolverin.
— Se on kyllä totta, mutta asekauppias ei itse surmaa ostajaa, sanoin minä. Mutta senhän minä teen, jos annan sinulle ruiskutuksen.
— Voithan jättää ruiskun pöydälleni, ja minä itse siitä otan.
— Laki kieltää lääkäriä auttamasta potilaan kuolemaa.
— Minä ymmärrän, sinä pelkäät vahingoittavasi virkamiesuraasi. Voithan sinä kaiken hyvin peittää. Sinähän kuolemantodistuksen annat. Onhan minulla syöpä, hyvin pitkälle kehittynyt syöpä, jonka mikä muu lääkäri tahansa voi myöskin todentaa. Kukaan ei usko minun kuolleen muulla tavalla. Et kai otaksu minua niin lapselliseksi, etten uskoisi lääkärien usein kirjoittavan kuolemantodistuksiin muutakin kuin mitä on totta, ainoastaan pelastaakseen oman asemansa sen kautta. Ja sen minä ymmärrän, sillä ihmisiähän hekin ovat.
— Lääkärin velvollisuus on pitää yllä ihmiselämää niin kauan kuin mahdollista, sanoin minä.
— Vastoin asianomaisen omaa tahtoakin?