Palasin hänen luokseen, tahdoin ottaa ruiskun pois.
Hän oli ennättänyt jo sitä käyttää. Leski itki. Hän kertoi minulle sairaan viimeisistä hetkistä. Hän oli aivan kuin nukkunut ja hiljaa sammunut.
Ruisku oli pöydällä, kukaan ei ollut sitä huomannut. Pistin sen taskuuni.
Huomasin, kuinka rouva halusi surullaan tehdä itsensä intressantiksi. Hän puhui siksi paljon, että suru ei voinut olla todellista. Jos hän olisi ollut sanaton tai olisi ollut melkein mielipuoli, silloin olisin ollut vaiti. Mutta hän teki erikoisen numeron siitä "kuinka hänen rakas miehensä oli hänet jättänyt." Silloin huomasin, että minun oli otettava osaa tähän suruun — olinhan ainakin niin paljon velvollinen tekemään, — tartuin senvuoksi hänen käteensä ja lausuin tuon sovinnaisen, typerän lauseen:
— Otan osaa suruunne!
Hän huomattavasti tyyntyi tästä lauseesta, sillä hän puristi lujasti kättäni ja vaipui tuoliin, peittäen teatraalisesti käsillään kasvonsa, mutta huomasin, miten hän istuessaan jalallaan korjasi hamettaan, joka oli jäänyt rumalle laskokselle. Vaistomaisesti hän myöskin käänsi jalkansa niin, että sen kaunis jalkapöytä näkyi. Hän ei hetkeäkään unohtanut, että suru oli hänelle edullinen.
Kun tulin eteiseen, oli siellä jo pöydällä suruharso, ja toverini kuolemasta oli kulunut vasta kaksi tuntia!
Nainen ei ole usein mitään muuta kuin nainen! —
MORFINISTI-LÄÄKÄRI
Hän oli tässä samassa kaupungissa praktiseeraava nuori lääkäri. Kun hän kerran oli virkaveli, niin olihan luonnollista, että aloimme seurustella keskenämme. Kohteliaana miehenä hän heti kaupunkiin tultuaan saapui tervehtimään minua. Heti ensimäisestä hetkestä alkaen teki hän minuun hyvin edullisen vaikutuksen. Siihen oli myöskin osaksi syynä se, että hän ei millään tavalla ryhtynyt puhumaan meidän yhteisestä ammatistamme, vaan heti paikalla johti keskustelun muille aloille. Hän oli monessa suhteessa harvinaisen intelligentti ihminen, jolla oli paljon muitakin harrastuksia paitsi ne, jotka kuuluivat ammattialaan, varsinkin taiteellisia. Edulliseen vaikutukseen oli myöskin syynä hänen suorastaan lumoava persoonallisuutensa. Hän oli niitä ihmisiä, jotka heti pakoittavat meidät ajattelemaan heistä mahdollisimman paljon hyvää. Itse olen lääkäri, tiesin, kuinka suuri merkitys oli persoonallisella lumouksella potilaisiin nähden, ja olin aivan varma siitä, että hänellä on suuri tulevaisuus, sillä lääkärin miellyttävä persoonallinen vaikutus määrää sen paljoa suuremmassa suhteessa kuin hänen tietonsa ja taitonsa.