Lääkärinä olin tullut huomaamaan, että lahjakkaisuus ostetaan hyvin tavallisesti henkisten puutteellisuuksien kustannuksella. Monasti onkin tuntunut minusta, että henkinen elinvoima on yksi ja ainoa, ja jos yhdessä suhteessa ihminen kohoaa yläpuolelle tavallisuuden, hän toisessa suhteessa kadottaa jotakin. Olihan luonnollista, että minä silloin ehdottomasti tulin ajatelleeksi, että hänellä täytyy olla suuria henkisiä vikojakin.
Kun tuttavuutemme oli jonkun aikaa kestänyt, otin tämän seikan puheenaiheeksi. Hän ei välttänyt keskustelua vaan ryhtyi siihen heti.
— Minun mielestäni, sanoi hän, ovat ihmisen viat aivan kuin ääriviivat piirustuksessa, tuntemalla viat me myöskin tiedämme vastaavat hyvät ominaisuudet. Mitä muuten vikoihin tulee, niin olen arvellut, että hyödyllisempää on kehittää hyviä puolia itsessään kuin taistella huonoja vastaan. Tällaisen menettelyn lopputulos on ihmiselle ehdottomasti lopulta edullisin.
— Mutta tuohan on suoranaista yli-ihmisoppia. Sehän antaa ihmiselle oikeuden tyydyttää kaikkia huonoja ominaisuuksia itsessään.
— On kyllä, mutta eikö kaiken lopullinen arvo riipu siitä, mikä on se plus, jonka ihminen jättää jälkeensä.
— Taikka se minus, jonka hän myöskin siinä tapauksessa tekee!
— Te käsitätte minua hiukan väärin, sanoi hän, luullessanne, että minä sallin ihmisen tyydyttää kaikkia huonoja ominaisuuksia. Huonot ominaisuudet ovat meidän sielussamme niitä perkeleitä, jotka me verrattoman hyvin voimme valjastaa vetämään hyvien asioiden vaunua.
Tällä leikillisellä käänteellä oli hän taittanut keskustelun kärjen. Minä olin valmis uskomaan, että hän oli niitä suuria ihmeellisiä poikkeuksia, joita luonto ainoastaan harvassa tapauksessa tuottaa.
Pian huomasin, että hän oli niitä ihmisiä, jotka tahtovat elää elämän kaikissa eri muodoissa mahdollisimman kokonaisesti. Tuntui aivan siltä, kuin hän olisi tahtonut poimia elämän puusta hedelmiä enemmän, kuin se jaksoi kantaa.
Tiesin, että tällainen elämisen ahneus ehdottomasti tuo mukanansa muutamia paheita, niiden joukossa senkin, että keinotekoisilla aineilla koettaa saada organisminsa kestäväksi silloinkin, kun luonnonlakien mukaan sen pitääkin saada levätä.