Tästä päivästä alkaen aloimme tulla yhä paremmiksi ja paremmiksi tuttaviksi, ja hänen seuransa oli minulle suoranainen virvoitus. Minä en enää mitään muuta kaivannut, kuin että hän aivan suoraan puhuisi minulle, ilmoittaisi minulle olleensa morfinisti.
Eräänä päivänä hän sen tekikin. Hän tunnusti käyttäneensä morfinia, vaikkakaan ei niin suuressa määrässä kuin mitä minä olin epäillyt. Hän tunnusti houkutelleensa alkupäivinä sairaanhoitajatarta hänelle sitä antamaan ja vähentäen siten annosten määrää päivä päivältä oli hän lopullisesti kokonaan vapautunut.
Nyt oli hän kokonaan minut voittanut. Tämän jälkeen aloimme puhella lääkäreistä ja siitä suuresta määrästä virkaveljiämme, jotka käyttävät morfinia. Kun hänellä oli elävä esimerkki siitä, kuinka vaarallista tämä voi olla, niin hän lausui:
— Meidän laistamme puuttuu pykäliä, joiden avulla määrättäisiin, kuinka kauan lääkäri saa ammattiaan hoitaa, sillä onhan tähän asti lääkäri turvattu, voi tehdä mitä virheitä tahansa ja, ellei sattuma tuo niitä ilmi, saa jatkaa tointaan. Kun lääkäri itse kirjoittaa hoitamansa potilaan kuolintodistuksen, niin millä voidaan päästä selville siitä, onko hänen hoitotapansa ollut oikea vai ei.
Tämä hänen väitteensä sai minut täydellisesti uskomaan, että hän oli paheestaan vapaa, ainaiseksi vapaa.
Näin kului nuo kolme kuukautta umpeen ja paitsi sitä hyötyä, mikä minulla oli ollut niin intelligentistä seurasta, muutamien käsitteiden selviytymisessä sekä lääkärialalla että taiteessa, opin myöskin tuntemaan erilaatuisia kukkia, sillä niitä oli hänellä koko ajan ollut. Kun kukka kuihtui, tuotti hän aina uuden.
Lähtöpäivänä pyytelin häneltä anteeksi, mutta hän keskeytti lauseeni sanoen, että olin menetellyt niinkuin hyvä toveri ainakin, että olisin hänen tekemänsä erehdyksen nojalla voinut syöstä hänet turmioon, mutta olinkin sen sijaan häntä auttanut, ja että hän koko elinaikansa tulee minulle olemaan siitä kiitollinen.
Mainitsin hänelle ilmoittaneeni kaikille hänen potilailleen hänen palaavan jälleen toimeensa.
Hän kiitti minua, mutta sanoi:
— Kaipaan pääkaupunkia ja olen senvuoksi päättänyt jättää praktiikkani täällä. Aijon vielä tänään lähteä matkalle.