Siviilipukuinen poliisi astui sisään ja, kumarrettuaan minulle, ojensi paperin, jossa oli surmatun lapsen äidin nimi, mistä ja milloin sikiö oli löydetty ja mitä epäiltiin kuoleman syyksi.
Koneellisesti tartuin paperiin katsahtamattakaan siihen ja laskin sen leikkauspöydän vieressä olevalle pulpetille.
— Koska kaikki lainmääräämät seikat ovat noudatetut, voimme siis ryhtyä ruumiinavaukseen, sanoin ja viittasin poliisia istumaan.
Hän epäröi hetkisen arvellen, sopiiko hänen istua, kun minä seison, mutta kun viittasin toistamiseen, meni hän oven luona olevalle tuolille istumaan.
En tiedä, miksi sattumalta silmäni kääntyivät häneen. Hän oli aivan kalpea ja tuijotti leikkauspöytää kohden. Miksi hän sen teki? Ensi hetkessä tulin ajatelleeksi, että hän mahdollisesti jollain tavalla oli osallinen lapsen kuolemaan, mutta sitten huomasinkin, että hän oli ensi kertaa läsnä ruumiinavauksessa ja kauhu johtui ainoastaan siitä. Hän oli noita yksinkertaisia ihmisiä, joille kuolema on jotain pyhää ja suurta, jotain salaperäistä, sitä, joka pakoittaa heidät luomaan itselleen jonkinmoisen uskonnon.
Huomioni siirtyi piankin toisaanne ja kohdistui pöydällä olevaan ruumiiseen. Tuo ajatusten laine, jonka äsken olin saanut karkoitettua pois, palasikin entistä voimakkaampana, selvempänä ja vaativampana. Paljon omituisia ajatuksia johtui mieleeni, seisoessani tuon surmatun aviottoman lapsen ruumiin ääressä. Ehkä siihen oli syynä se, että isoisänikin oli ollut tuollainen lehtolapsi, jota hänen äitinsä ei ollut surmannut ja jonka vuoksi minäkin siis olin elämässä.
Otin hiljaa vaatteen ruumiin päältä pois, hiljaa ja hellästi, niinkuin isä ottaa peitteen, katsellakseen nukkuvaa lastaan.
Edessäni oli aivan täysin kehittyneen poikalapsen ruumis. Terve elämä oli ollut tuossa ruumiissa, ja äkkiä oli se riistetty pois. Ja miksi? Siksi, että yhteiskunnallinen moraali ei anna aviottomalle lapselle sitä asemaa yhteiskunnassa kuin muille. Tuollaisen terveen kuolleen lapsen ruumiin ääressä tulee ehdottomasti ajatelleeksi, mikä terve sukupolvi siitä olisi jatkunut, jos lapsi olisi saanut elää suotuisissa oloissa.
Hetkiseksi kaikki ajatukset katosivat ja minä kiinnyin kuuntelemaan hiljaisuutta. Ulkoa ei kuulunut mitään, poliisi istui liikkumattomana paikallaan, tuijottaen ruumiiseen. Vahtimestari seisoi pää kumarassa ja näytti jotain miettivän. Minun teki äkkiä mieleni vapautua tästä hiljaisuudesta, tahdoin huutaa, pudottaa jotain, joka kilahtaisi, mutta oli aivan kuin kaikki minussa olisi puutunut, en saanut ääntäkään huuliltani enkä voinut tehdä liikettäkään. Ja hiljaisuus tuli yhä voimakkaammaksi, niin voimakkaaksi, että se lopulta ahdisti, ja silloin minussa heräsi jonkinmoinen viha kaikkea kohtaan. Tuntui aivan siltä kuin olisin ollut suuri syyttäjä, joka vaatii yhteiskunnan tilille. Millään yhteiskuntajärjestelmällä ei ole oikeutta kieltää elämisen mahdollisuuksia terveeltä olennolta, vaikka se on tullut mailmaan yhteiskunnan määräämien muotojen ulkopuolellakin. Jos lapsen vanhemmat eivät ole noudattaneet muutamia yhteiskunnan asettamia määräyksiä, niin onhan lapsi niiden ulkopuolella, ja kaikki on tehtävä, jotta terveellä olennolla on terveet elämänoikeudet. Samassa huomasin että tämä teoriia oli aivan yleinen ja oikeaksi tunnustettu. Väittihän maailma itseään vapaamieliseksi. Mutta miksi vapaamielisyys oli ainoastaan sanoissa eikä vastaavissa teoissa. Kuinkahan moni, joka itseään vapaamieliseksi kutsuu, antaisi turvan ja yhteiskunnalliset oikeudet aviottomalle lapselle ja hänen äidilleen. Teoriioja, teoriioja, niitä on mailmalla niin runsaasti! Ne supistuvat vaan sanoihin, mutta eivät muutu teoiksi.
Ja silloin äkkiä lämpimänä laineena tuli sieluuni ajatus siitä pyhän korkeasta kauneudesta, joka on äiteys. Eivät suotta maailman suuremmat henkilöt ole asettaneet äitiä ja äidin tunnetta kaiken muun yläpuolelle. Tuo pyhä hedelmällisyys, joka on kaiken elävän luonnon keskuksena, on kauneimman muotonsa löytänyt siinä, kun terve äiti synnyttää terveen lapsen. Ja minusta tuntui, ikäänkuin koko yhteiskunta, kaikki sen lait ja järjestelmät olisivat uudestaan muodostettavat sen sanan ympärille, joka on äiti.