Tämän lapsen äiti oli hätääntynyt ja ensi hetkessä sokeana luullut kaiken peittävänsä sen kautta, että hän kätki lapsen. Sitten oli syyllisyyden tunto tullut ja hän oli ilmoittanut tekonsa poliisille. Oliko hän oikeastaan syyllisempi kuin moni muu tyttöäiti, joka tahallisen huolimattoman hoidon kautta antaa lapsensa kuolla? Todistihan tilasto, että tällaiset kuolemantapaukset olivat hyvin yleisiä.
Mutta eihän minun sopinut ruveta filosofeeraamaan, minun oli toimitettava tehtäväni, tarkastettava, millä tavoin lapsi oli surmattu. Äkkiä olin päässyt tuosta hiljaisuuden lumouksesta vapaaksi. Minä olin vain kylmä virkamies, joka täytin yhteiskunnan minulle asettamat tehtävät. Samassa, kun tartuin leikkausveitseen, näytti tämä liikkeeni vapauttavan molemmat toisetkin huoneessa olijat siitä jäykkyydestä, minkä alaisina he olivat olleet, samoin kuin minäkin. Poliisi pyyhkäsi kädellään otsaansa ja huokasi syvään. Vahtimestari riensi leikkauspöydän luo.
— Kyllä minä teen avauksen, ja tohtori saa sitten vain tarkastaa, sanoi hän.
Hän oli sellaiseen tottunut, sillä monasti olin antanut hänen tehdä ruumiinavauksessa kaiken karkean työn. Olihan hän vuosien kuluessa siinä saavuttanut hyvinkin suuren taituruuden.
En tiedä, miksi tällä kertaa kielsin häntä ryhtymästä siihen, miksi itse tahdoin suorittaa koko työn?
— Vahtimestari saa istua rauhassa, kyllä minä tämän teen, sanoin hänelle.
— Mitä tohtori suotta näkee sellaista vaivaa, vastasi hän. Voinhan minä varsin hyvin auttaa.
Totuttu tapa, tuo ihmisten suuri ohjaaja ja tekojen määrääjä, oli jo saada minussa vallan. Ojensin jo häntä kohden veitsen, kun satuin vilkaisemaan poliisin tuomaan paperiin, joka oli viereisellä pulpetilla.
Silmiini osui naisen nimi! Ajatusten monien sokkeloiden läpi pujahti elävänä mieleeni olento, joka kantoi tuota nimeä. Olin nähnyt hänet, olin puhutellut häntä, siitä olin varma, mutta missä ja milloin, sitä en ensi hetkessä muistanut.
Pinnistin ajatuksiani, ja samassa välähti mieleeni ne olosuhteet, joissa hänet olin nähnyt, muistin, mistä olin hänen kanssaan puhunut, enkä silloin enää tahtonut vahtimestarin olevan läsnä ruumiinavauksessa.