Mutta olihan minun pakko noudattaa lain asettamia määräyksiä, poliisin ja hänen täytyy olla läsnä. Mitä oikeastaan aijoin, mitä tahdoin tehdä, sitä en tiedä? Voimakas sisäinen vaatimus vain pakoitti minut salamaan kaiken, mitä leikkaus voi tuoda ilmi sekä poliisilta että vahtimestarilta. Poliisin pettäminen ei ollut vaikeata, hänhän pysytteli koko ajan paikallaan oven luona ja sitäpaitsi eihän hän leikkauksen tuloksista mitään ymmärtänyt. Virkavallan palvelijana oli hänellä myöskin ehdoton usko minun auktoriteettiini, mutta vahtimestari saattoi ymmärtää leikkauksen tulokset. Pitääkseni hänet loitolla leikkauspöydästä, ei minulla ollut muuta keinoa kuin antaa hänelle mahdollisimman paljon työtä ja puuhaa, jotta hän ei voisi kaikkea tarkkaan seurata. Se ei ollut aluksi vaikeata, pyysin milloin mitäkin, ja hän tuli siten olleeksi liikkeessä koko sen ajan, jonka tarvitsin tehdäkseni tavanmukaiset viillokset. Mutta kohta myöskin loppuivat minulta nämät keinot ja kun minun tuli tarkastaa lapsen keuhkoja, nähdäkseni oliko se syntyessään hengittänyt, seisoi hän leikkauspöydän vieressä tarkkaan katsellen työtäni.
Minun täytyi saada hänet pitemmäksi aikaa pois huoneesta.
— Onko teillä arkku valmiina?
— On. Se on ruumishuoneessa.
— Menkää noutamaan se.
— Minä aijon vasta aamulla panna lapsen arkkuun.
— Minkätähden? Tiedättehän, etten salli ruumiiden jäävän leikkauspöydälle avauksen jälkeen.
Vahtimestari katsoi hiukan kummastuneena minuun, sillä enhän koskaan ennen ollut pitänyt huolta siitä, milloin hän ruumiin vie pois, mutta, kun hän monivuotisen palveluksensa aikana oli tottunut arvelematta noudattamaan esimiehensä määräyksiä, lausui hän muutamia sanoja anteeksipyynnöksi ja kiiruhti pois huoneesta.
Nopeasti avasin keuhkot. Lapsi oli syntyessään elänyt, sillä se oli hengittänyt. Minä huomasin sen keuhkojen väristä. Otin ne irti, panin ne lähellä olevaan vesiastiaan. Ne kelluivat pinnalla. Äiti oli epäilemättä tukehuttanut lapsensa, pitäen kättään sen suulla, koska mitään ulkonaisia väkivallan merkkejä ei näkynyt. Otin keuhkot, painoin ne mäsäksi ja pistin ne rintaonteloon takaisin.
Peitin ruumiin ja istuin pulpetin ääreen, tartuin poliisin tuomaan lappuun. Lääkärivalani nimessä oli minun siihen kirjoitettava, mihin tulokseen olin tullut ruumiinavauksessa. Minä olin yhteiskunnan asettama suuri syyttäjä.