— Rakastitteko tuota miestä? kysyin.
— Ei kai se juuri rakkauttakaan ollut. Kun ei kukaan sitä ennen ollut minulle niin hyvä, olin niin iloinen, kun hän minua hyväili. En minä tiedä oliko se rakkautta. Olen minä ajatellut, että olisi se enemmän.
— Oletteko ilmoittanut hänelle tulevanne äidiksi?
— Olen.
— Mitä hän siihen sanoi?
— Hän kiroili ja löi minua.
— Eikö' hän millään tavoin luvannut auttaa teitä?
— Ei.
— Ei luvannut mennä kanssanne naimisiin?
— Ei. Enkä minä sitä tahtoisikaan nyt enään, sillä hän on tullut niin toisenlaiseksi kuin ennen. Kyllä minä tiedän, ettei elämä hänen kanssaan suinkaan helppoa olisi. Mutta vaikeampaa se olisi, jos lapsi syntyy.