— Ei kai sitten minulla ole enää mitään täällä tehtävää? Olenko minä mitään tohtorille tästä velkaa?
— Ette, vastasin ja minua hävetti sitä sanoessani.
Hän meni ovelle, niiasi siellä kauniisti ja sanoi:
— Kiitos kumminkin, kun tohtori on ollut niin hyvä, että on edes kuunnellut.
Pää painui kumaraan ja hän meni.
Hän oli siis synnyttänyt lapsen ja hätääntyneenä sen surmannut.
Tämän ajan kuluessa oli vahtimestari tuonut arkun sisään, nosti ruumiin siihen ja ruuvasi kannen kiinni. Minä tiesin, että hän ei enään avaa arkkua, eikä kukaan muukaan sitä tee, että leikkaus, ruumiinavauksen tulos, oli siis se, mitä minä sanoin.
Käännyin oven luona olevan poliisin puoleen kysyen:
— Tiedetäänkö mitään tämän lapsen äidistä?
Poliisi nousi nopeasti ja vastasi: