— Sellaista on ajateltava, sanoin minä ankarasti. Minä olin päättänyt, mitä teen ja kaikki oli minulle päivän selvää. Johtui mieleeni tuo tytön lause: Ja minä tahdon elää kunnollisena! Jos hän olisi ollut varakas, niin olisi hän tehnyt niiden tavalla jouduttuaan harhateille. Olisi mennyt ajoissa ulkomaille ja palannut sieltä vapaana. Pelastaakseen kunniansa ei rikkaan tarvitse muuta tehdä kuin maksaa ulkomaalaiselle lääkärille hiukan rahaa. Rahaa, rahaa, ei muuta kuin rahaa! Rahalla he paikkaavat kunniansa!
Minä en voinut todistukseen kirjoittaa, että lapsi on tukehutettu, sillä tyttö joutuu kuritushuoneeseen. Ikäänkuin se voisi hänet kohottaa ja tehdä hänet kelvolliseksi ihmisten seurassa olemaan. Vaikka hän suorittaisikin tuon ihmisten vaatiman sovitusuhrin, niin eivät ihmiset sittenkään tunnustaisi häntä vertaisekseen. Minä en tahtonut epäröidä. Minä tahdoin pelastaa ihmisolennon, kun sen voin tehdä. Minä en tahtonut ajatella, mikä lain mukaan on oikein, mikä väärin.
Tyyneesti, arkailematta kirjoitin, että lapsi oli syntyessään ollut kuollut.
Ojensin paperin poliisille. Hän katsahti siihen ja ennen lähtöään hän puristi lujasti kättäni. Olen melkein varma siitä, että hän lopulta täydellisesti tiesi, mitä minä olin tehnyt, mutta minä tiesin myöskin, että hänkin piti tekoani oikeana.
Paria viikkoa myöhemmin kävi tyttö luonani. Me emme puhuneet koko asiasta mitään. Annoin hänelle rahoja, jotta hän pääsisi toiseen kaupunkiin matkustamaan. Minä tiesin, että hän tahtoi ja että hän voi myös alkaa elämänsä alusta, sillä sen osaa ihminen parhaiten tehdä yksinään eikä toisten avulla kuritushuoneen kautta.
Toivon kuitenkin hartaasti, etten joutuisi toiseen samanlaiseen tapaukseen. Minä en voisi toimia armottomasti, sillä vaikka olenkin lääkäri, niin totta kai ensi sijassa saan olla ihminen.
TYLSÄMIELINEN
Hän oli varakas liikemies, harvinaisen intelligentti ihminen, joka oli saavuttanut kaupungissa täydellisen luottamusaseman, kuuluen sen vuoksi kaikkiin tärkeimpiin kunnallisiin komiteoihin, oli useiden johtokuntien jäsen, kaupungin valtuuston varapuheenjohtaja. Hän oli tunnettu laajalle ulottuvasta hyväntekeväisyydestään, jonka hän oli hyvin järkevästi järjestänyt. Tämä seikka ehkä aiheutti sen, että holhouslautakunta, jonka jäsenenä minäkin olen, asetti hänet holhoamaan muuatta varakasta, tylsämielistä tyttöä, jonka äiti vuosi sitten oli kuollut.
Me kaikki otaksuimme, että hän toimittaisi tytön johonkin turvakotiin, koska pidimme sitä aivan luonnollisena, sillä emmehän voineet otaksuakaan, että kukaan tavallinen ihminen ottaisi hartioilleen sitä taakkaa, mikä tylsämielisen olennon hoitamisesta on, vaikkakin hän tästä toimestaan saisi kohtuullisen palkkion.
Niinkauan kun tytön äiti eli, oli tämä pitänyt lasta luonaan, uhraten koko elämänsä miehensä kuoleman jälkeen tämän onnettoman olennon hoivaamiseksi.