Hän käveli hetkisen kiivaasti huoneessani, pysähtyi sitten eteeni ja sanoi:
— Teidän täytyy nyt sovittaa se, mitä silloin rikoitte.
— Mitä tarkoitatte?
— Teidän täytyy tehdä nyt enemmän kuin silloin.
— Mitenkä?
— Teidän täytyy surmata sikiö ennen syntymistä ja tehdä tyttö senjälkeen steriiliksi.
— Minä en voi, minä en saa, minulla ei ole siihen oikeutta!
— Oikeutta, oikeutta, sanoi hän kiivaasti, silläkö puolustatte itseänne, kun olette tekemässä suurinta vääryyttä. Sen mukaan kuin minä ymmärrän lääkärin tehtävän maailmassa, on hänen autettava ja parannettava yhteiskuntaa, eikä jättämällä jotain tekemättä tuotettava onnettomuutta. Ajatelkaahan, että lapsi voi elää, voi varttua, voi lisätä yhteiskuntaa. Ja Te tyynenä annatte sen tapahtua!
Minä en uskaltanut hänelle tunnustaa, kuinka oikeassa hän oli mielestäni.
— Jos Te nyt tämän kaiken teette, sanoi hän jälleen tyynellä äänellä, niin eihän kukaan siitä tiedä, kaikki pysyy salassa. Onhan aivan luonnollista, että minä en ilmaise mitään kellekään ja mitä tyttöön tulee, niin ei hän asioita ymmärrä.