Sandels tuli tuvasta ulos.
Hän tarkasti riviä.
— Hyvä on! sanoi hän nähdessään paraitten sotilasten seisovan valmiina. Sitten osuivat hänen silmänsä Eeroon.
— No, minnekäs sinä? kysyi hän.
— Yhteen matkaan, sanoi Eero reippaasti.
— Sinä saat jäädä tänne! sanoi Sandels lyhyesti ja aikoi lähteä.
Eeron sydäntä oikein kouristi se ajatus, ettei hän pääsisikään retkelle. Hän astui askeleen eteenpäin Sandelsia kohden ja hänen lapsekas äänensä vapisi hieman:
— Te olette sen luvannut!
— Minkä?
— Sen, että minä saan aina seurata teitä.