Ja sitten hän makasi aivan hiljaa ja katseli ja katseli Sandelsia — kunnes silmät painuivat umpeen ja hän nukkui.
Eero heräsi aamulla puheesen.
Vanha korpraali Flink seisoi tuvassa, ja Sandels keskusteli hänen kanssaan.
— Retki on vaarallinen, sanoi Sandels, mutta välttämätön. Suuri joukko herättäisi vain venäläisten huomiota. Valitkaa sen vuoksi paraimmat ja luotettavimmat miehet noin kymmenen miestä kaikkiaan.
— Ja milloin lähdetään, kysyi Flink.
— Puolen tunnin päästä, vastasi Sandels. Kuten jo sanoin, aion hyökätä takaapäin venäläisten kimppuun. Kun he pakenevat, joka on luultavaa, tulevat he tännepäin ja silloin täällä olevat miehet ottavat heidät lämpimästi vastaan —
Enempää ei Eero kuullut. Hän oli noussut vuoteesta ja toisten huomaamatta pujahtanut pihamaalle.
Sandels lähtee retkelle ja sinne hänkin pääsee. Onhan hän sen luvannut. Mutta kun hän saa Sandelsin hatun päähänsä, niin täytyy hänen siivota pukuaankin.
Saappaat hankasi hän heinillä loasta puhtaiksi. Housut riippuivat hiukan rempallaan, mutta kun oikein nosti ne ylös ja kiristi nahkahihnalla, niin pysyivät ne ylempänä. Takissa oli tahroja. Vedellä ja hihallaan hankaamalla sai hän pahimmat lähtemään. Mutta reikiä oli myöskin. Niitä ei mitenkään ennättänyt korjata. Ehkä Sandels ei sitä niin huomaakaan, kun vaan rumpu on kunnossa. Eero puhdisti sitä, hankasi ja kiillotti, kiillotti ja hankasi, kunnes se oli melkein uuden näköinen.
Ja kun puolen tunnin päästä Flinkin valitsemat miehet seisoivat pihamaalla rivissä, kiväärit olalla, odottaen Sandelsia, niin asettui Eero avopäin rivin päähän. Sotilaat hymähtivät nähdessään hänet, luullen hänen aikovan antaa heille lähtiessään kunniarummutuksen.