— No, lupaan, sanoi Sandels naurahtaen. Mutta elä nyt enää lörpöttele, vaan nuku!
— Luvatkaa se ensin, sanoi Eero hiljaa, mutta varmasti.
— No, minä lupaan, sanoi Sandels tarttuen käsillään pöydän reunaan, että sinä saat seurata minua, minne vaan tahdot. No, joko nyt olet tyytyväinen?
— Jo!
— Joko nyt aiot nukkua?
— Jo!
— Hyvä on! ja Sandels kumartui jälleen työnsä ääreen.
— Hyvää yötä, sanoi Eero, mutta niin hiljaa, että Sandels ei enää sitä kuullut.
Eero olisi tahtonut saada hatun vuoteesen, mutta Sandels oli unohtanut sen päähänsä.
— Saanhan minä sen aamulla. Lupasihan hän antaa sen takaisin, ajatteli Eero.