Eero katsoi vuoteesta Sandelsiin ja hänen oli niin hyvä, niin lämmin olla.
— Saanhan minä aina jäädä teidän luoksenne, sanoi hän hiljaa.
— Saat, vastasi Sandels kääntyen vuoteesen päin.
— Saanko silloinkin, kun menette oikein vaaralliselle retkelle?
— Saat, saat! Nuku nyt vaan!
— Lupaatteko sen varmaan?
— Lupaan, lepää nyt jo!
— Lupaatteko oikein pitäen puusta kiinni —
— Puustako kiinni?
— Niin, vaikka pöydän reunasta. Lupaatteko siten?