— Sinunhan tulee täällä ulkona vilu. Aivanhan sinä väriset.
Ja samassa hän nosti Eeron syliinsä, kepeästi kuin höyhenen. Eeron hattu oli pudota alas.
— Hattuni! huudahti hän.
Sandels ennätti tarttua siihen sillä kädellään, joka oli Eeron hartiain alla, ennenkuin se putosi, ja taivuttaen päätään, pani hän hatun omaan päähänsä.
Eero katsoi sitä pahoilla mielin.
— Saanhan minä hatun takaisin? kysäisi hän arasti.
— Saat, saat, sanoi Sandels hymyillen.
Sitten astui Sandels Eero sylissään tupaan, laski hänet omaan vuoteesensa, veti ryijyn hänen peitokseen ja sanoi:
— Nuku nyt!
Sandels istahti jälleen pöydän ääreen, niisti kynttilän, ja ryhtyi työhön.