— No niin, Jumalan nimeen sitten! sanoi Sandels vakavasti. Jumala on sinulle antanut sankarin sydämen, hän sinua myöskin varjelkoon.
Eero tuli ilosta aivan tulipunaiseksi.
— No soita sitten lähtörummutus, sanoi Sandels hymähtäen.
Eero ei liikahtanutkaan.
— No, mitä sinä vielä tahdot, kysäsi Sandels.
— Hattuni! huusi Eero poikaäänellään ja osoitti rumpukapulalla Sandelsin päässä olevaa sotilashattua.
— Vai niin, sanoi Sandels, otti hatun ja pani sen Eeron päähän ja painoi sen, kuten kiusalla, niin alas, että silmät tuskin näkyivät reunan alta. Flink juoksi tupaan hakemaan Sandelsin everstihattua.
— Kuulehan, naskali, sanoi Sandels — sinä komentelet melkein minua —
Enempää ei kuulunut, sillä Eero, koko naama naurussa, vilkaisi sivultapäin häneen, ja pärryytti rumpuaan sellaisella vimmalla, että varikset aitan katolta lensivät rääkyen pakoon.
Samassa toi Flink Sandelsin hatun ja he lähtivät matkaan.