Sotilaat seisoivat avopäin ja vaiti ympärillä ja suuret kyyneleet valuivat Flinkin poskia myöten.

Kun sotilaat etsivät puita, joilla he kantaisivat ruumiin, näki Sandels Eeron hatun, joka hänen kaatuessaan oli pudonnut maahan. Hellästi hän nosti sen ylös, katsoi kuolleeseen ja hymyili.

Sitten hän pani sen omaan päähänsä.

Vanha korpraali näki sen ja sanoi:

— Sen lakin alla oli oikea Sandelsin uljuus.

— Ja sen takin alla oikea suomalainen sydän, sanoi Sandels, kun sotilaat nostivat ruumiin paarille, jonka he olivat kahdesta nuoresta männystä ja kuusen oksista tehneet.

Ja hitaasti lähtivät he kulkemaan kalliota alas.

Sandels kulki jäljestä, päässään Eeron hattu, oma everstihattunsa oikeassa kädessään ja Eeron rumpu vasemmassa, rumpukapulat oli hän pistänyt povelleen ja ne pistivät esiin univormun alta aukosta, jonka hän oli reväissyt etsiessään sidettä.

Ja Sandelsin huulilla väikkyi outo hymy.

von Döbelnin ruusu.