— Minä tiedän sen varmaan.
— Oletko ilmoittanut tästä asiasta tovereillesi?
— En.
— Miksi et?
— Arvelin, että minä yksinäni nutistaisin hänet. Katsohan, siellä Viipurissa tapahtui jo yhtä ja toista, ja meitä auttoi eräs kahdentoistavuotias poika. Minua hävetti hiukan, kun sellainen ennätti minun edelleni. Sitten on meidät turvannut eräs talonpoika ja hänen vaimonsa. Minä vain en ole tehnyt mitään, en muuta kuin kerran ilveillyt niin paljon, että pelastuimme. Nyt tahtoisin näyttää, että minäkin kykenen johonkin.
— Sinulla on jalo sydän, vaikka oletkin suuri roisto monessa muussa asiassa, sanoi Kalle Fläski. Sinä olet aivan kuin lantakasa, jolla kukoistaa ihmeellisiä kukkasia. Minä voisin tästä asiasta sanoa monta latinaista lausetta, mutta kun et niitä ymmärrä, niin jääkööt sikseen. Ymmärrän aivan hyvin tarkoituksesi. Ja koska isänmaa on vaarassa, niin tietysti minä teen vaikka mitä. Ilmoita siis, millainen tuo mies on, niin minä menen häntä etsimään. Jos hän on tavallinen mies, niin hän on tällä hetkellä jossain kaupungin kapakassa, siitä olen varma. Mies on aivan kuin sammakko, se joutuu aina siihen, missä on märkää.
Heidän keskustellessaan oli päivä jo alkanut hämärtää. Päätettyään, millä tavoin antaisi tiedon Samuelille tutkimustensa onnistumisesta, ja saatuaan kuulla, minkä näköinen ja millä tavoin puettu tuo etsittävä mies oli, puki Kalle talvitamineet ylleen, otti käteensä pahkurasauvan ja läksi tutkimusretkelleen. Ensiksi hän meni Anders Merthenin kapakkaan, jossa aina oli väkeä eniten koolla.
Kapakassa oli suuri määrä ylioppilaita ja nämä ottivat Kalle Fläskin tulon suurella huudolla vastaan.
— Siinähän se meidän latinankielentaitoisin miehemme tulee, huusi muuan ylioppilas, jonka nimi oli Abraham Poppius. Tulehan tänne keskustelemaan maailman asioista meidän kanssamme. Quid tibi videtur? Pacem aut bellum?
Kaikki odottivat suurella jännityksellä Kallen vastausta, sillä jo monasti oli hän saanut ylioppilaat remahtamaan makeaan nauruun ihmeellisellä latinallaan. Mutta Kalle olikin tällä kertaa päättänyt olla sekaantumatta ylioppilaitten ilveilyyn ja vastasi senvuoksi: