— Katsohan nyt, Justiina, kuinka kaunis herra minulla on vartioitavana!
Paul näki luukun laidan yli kumartuvan kauniit, verevät tytönkasvot.
— Mutta muista valasi, ettet kellekään kerro, että täällä sellainen on, sanoi akka.
— En kerro, en kerro, vakuutti tyttö. Voitte olla, mummo, aivan rauhassa.
— No, nyt on turvauduttava varmaan keinoon, ajatteli Paul.
Hän alkoi äkkiä valittaa ja sanoi:
— Kylläpä tuo side painaa pahasti; saisi olla lievemmällä.
— Kyllä minä tulen auttamaan, sanoi Justiina ja alkoi kiivetä portaita alas.
— Kun et vain päästä häntä vapaaksi, sanoi mummo.
— En päästä, en! vakuutti Justiina.