— Mutta älkää viivytelkö. Ilmoittakaa missä olen.
— Sitä en tohdi tehdä.
— Samapa se, kun vain viette sanani perille.
— Etkö jo sieltä tule? sanoi akka tuvasta.
— Johan minä tulen.
— Hän on auttanut jo käteni oikeaan kuntoon, sanoi Paul. Tahtoisin maksaa palkan. Kun minulla ei ole rahaa, niin antaisin sen sanoillani. Kumartukaahan, kaunis neito, hiukan lähemmäksi, jotta voin kuiskata.
— En minä tohdi, sanoi Justiina, mutta painoi päätään hiukan lähemmäksi.
— Mitä siellä viivyttelet, sanoi akka. Nopeasti hameitaan kokoellen
Justiina juoksi portaita ylös.
— Mies hallitsee maailmaa naisen kautta! sanoi Paul itsekseen.
Tyttö sanoi mummolleen hyvästi, nyökkäsi vielä luukusta kerran ja meni.