— Mitä kysymystä?
— Lähettikö teidän armonne luokseni kirjurinsa tarkastamaan näitä papereita?
— En, vastasi kreivi. Johan tänne tullessanne huomautin, että saapumisenne oli odottamaton.
— Silloin kaikki selviää. Niin erikoiselta ja tavallisuudesta poikkeavalta kuin saattaakin tuntua se, mitä nyt teidän armollenne kerron, niin rukoilen teitä uskomaan kaiken sen nimessä, mikä maailmassa on oikeaa ja pyhää, minun nyt puhuvan totta.
— Puhukaa!
— Luokseni tuli mies, joka sanoi olevansa teidän armonne kirjuri. Hän tahtoi nähdä nuo kirjeet. Annoin ne hänelle. Luottavaisena istuin lieden ääreen, hänen tarkastaessaan niitä ikkunan luona. Sinä aikana hän varmaankin vaihtoi oikeat paperit vääriin.
— Ja kuka tuo mies oli?
— Sitä en tiedä.
— Kuinka siis voitte luulla minun luottavan teidän sanoihinne?
Kreivi katsoi terävästi Jokkimiin, mutta tämä kesti hänen katseensa tyynesti.