Vanhus vilkastui tavattomasti puhellessaan kaikista näistä seikoista. Hän ei enää ollut valtiomies, vaan suuri tiluksien hoitaja, joka tahtoi niistä saada mahdollisimman suuret tulot ja samalla valmistaa asukkaille paremmat elinehdot. Ja kansasta puhuttaessa hän kertoi kaikista niistä oppilaitoksista, jotka hän oli perustanut kreivikuntaansa Vising-saarelle sekä omille alueilleen Suomessa. Hän tiedusteli oloja Turun yliopistossa, joka hänen suureksi ilokseen oli suuresti edistynyt niinä kolmenakymmenenä vuotena, mitkä se jo oli ollut olemassa.
— Turusta sain aina silloin runsaasti tietoja, kun Daniel Gyldenstolpe oli sihteerinäni, sillä hänhän oli rehtori Wexoniuksen poika ja hänellä oli Turussa paljon sekä sukua että talojakin. Sinne hän tahtoikin mielellään palata, ja toimitin hänet viime vuonna asessoriksi hovioikeuteen. Hän ei siis enää ole sihteerinäni, niinkuin sinä, serkku, käydessäsi Jokkim Fresen luona ilmoitit. Hän kirjoitti hiljattain minulle ja sanoi, että suomalaiset eivät ole entisestään muuttuneet, vaan ovat yhtä valittavaisia kuin ennenkin. Merkillinen kansa, he kirjoittavat minulle tavantakaa kaikenlaisia kirjeitä, joissa pyydetään vaikka mitä vähäpätöistä. En luule minkään kansan niin suuressa määrässä tekevän kirjallisia valituksia kuin juuri suomalaisten. Suurin suru on Kajaanin seuduilla ollut mustalaisista. Olen koettanut saada heidät jäämään paikoilleen ja olen tarjonnut heille tiluksia viljeltäviksi. Noin satakunta heitä asettui sinne aluksi asumaan, mutta nyt he ovat kaikki karanneet taloistaan, jättäen ne autioiksi. Merkillisiä ihmisiä, jotka eivät mitenkään voi pysyä paikallaan! Ja kuitenkin olisi heistä ollut paljon hyötyä, sillä he ovat taitavia hevosenkasvattajia ja käsitöissä käteviä.
Näin puheli kreivi yhtä ja toista hallittavinaan olevien seutujen vaurastuttamisesta; aika vieri eteenpäin, ja Jokkimissa kasvoi levottomuus yhä suuremmaksi. Hän odotti hetkeä, jolloin voisi päästä kahdenkesken de la Gardien kanssa saadakseen tarkempia tietoja liitosta, johon he molemmat kuuluivat.
Viimein kreivi ystävällisesti hyvästellen päästi Jokkimin luotaan, käskien häntä Turkuun poiketessaan viemään tervehdyksiä kreivin tuttaville. Mainitessaan Johannes Vasseniuksen nimen hän lisäsi hymyillen:
— Miehellä on suuri halu päästä aateliseksi. Hän ei suinkaan ole vailla ansioita ja tulee hän tuon haluamansa arvon vielä saavuttamaan. Sanokaa se hänelle.
Samalla kuin Jokkim valmistautui lähtemään, jätteli de la Gardiekin hyvästit kreiville. Kadulle tultuaan sanoi kansleri:
— Seuratkaa minua!
De la Gardie nousi hevosen selkään, jota hänen palvelijansa piteli oven edustalla. Jokkim läksi astumaan hänen rinnallaan.
Päästyään kanslerin asunnolle seurasi Jokkim Frese häntä huoneeseen, jonne tultuaan kansleri lausui:
— Jo eilen tiesin, että olitte lapsikuninkaan sotureita, sillä Niilo Gyldenstolpe oli aikaisemmin teistä minulle maininnut. Ellei kuninkaamme olisi teitä pelastanut, niin olisin toiminut. Eilisiltana oli minulla keskustelu kreivin kanssa; silloin kutsuttiin maaherrakin saapuville, ja lopputulos oli se, minkä tänään näitte. Pelastaakseen sukulaisensa kutsutti Pietari Brahe teidät luokseen. Tänä aamuna ollessani kuningattaren luona kysyi Kaarle kuningas teistä. Hän pyysi minua toimittamaan niin, että hän ennen lähtöänne vielä voisi teidät tavata. Hän voi siis minä hetkenä tahansa olla täällä.