— Mutta täytyyhän kuninkaan tietää edeltäjistään!
— Miksi? Ettehän tekään itse tiedä maan historiaa. Alanko kysellä? Muistatteko, kuinka väärin osasitte viime kerralla? Ja teistä on tullut kuitenkin hyvä soturi. Miksi ei minustakin voisi tulla hyvää soturia ja kuningasta, vaikka en olekaan kirjatoukka.
— Mutta säädyt?
— Mitä heistä?
— Kaksi vuotta sitten jo sain säädyiltä varoituksen, kun teidän majesteettinne ei ole oppinut mitään.
— Sen jälkeen olen oppinut paljon, sen voi kansleri todistaa, sanoi
Kaarle iskien silmää de la Gardielle.
Krister Horn oli niin avuttoman ja onnettoman näköinen, että Kaarle ei voinut olla häntä armahtamatta, vaan sanoi:
— Lähtekäämme siis linnaan takaisin. Hornin katse aivan loisti.
— Ja minä lupaan oppia tämän päivän läksyn, jos tekin sen opitte. Niin, niin, minä tarkoitan, että te saatte painaa päähänne kaiken sen, minkä minäkin.
— Ja että ihmisellä voi olla näin paljon vaivaa toisen ihmisen lapsista! oli ainoa, mitä Horn sai sanotuksi kuullessaan, mitä hänen sinä päivänä oli tehtävä.