Kuningas ojensi kätensä Jokkimille ja sanoi:
— Minä en teitä unohda. Jos kerran muistutatte minulle aikaa
Tukholmassa helmikuussa 1671, niin täytän mitä silloin pyydätte.
Ystävällisesti nyökäten kuningas läksi opettajansa seurassa.
— Hänessä on vallan jano, ja kun hän sen saa, niin osaa hän sitä käyttääkin kyllä, sanoi kansleri. Hän on Kaarle X Kustaan oikea poika.
XIX.
Jälleen Turussa.
Muutamia päiviä Tukholmassa viivyttyään läksivät ystävykset jälleen
Suomea kohden ja saapuvat onnellisesti Turkuun.
Jokkim riensi heti Vasseniuksen perheeseen, nähdäkseen Barbaran ja viedäkseen perille Pietari Brahen terveiset. Hän odotti Sigrid rouvan ottavan hänet yhtä ystävällisesti vastaan kuin edelliselläkin kerralla. Hänen hämmästyksensä oli suuri, kun vastaanotto olikin kylmä.
Pian hän kuitenkin sai tähän käytökseen selityksen. Henrik Ruuth, Barbaran veli, ilmaisi nimittäin, että joku aika sitten oli Viipurin maaherra Konrad Gyllenstjerna palatessaan Tukholmasta poikennut asessorin luo. Henrik oli sattunut kuulemaan keskustelusta osan. Asessori oli nuoruudessaan ollut herttua Adolf Johanin kirjurina ja oli siitä ajasta asti säilyttänyt mieltymyksen tätä juonittelijaa kohtaan. Viipurin maaherra oli kertonut matkastaan Tukholmaan ja kirjeistä, jotka hän viekkaudella oli saanut anastetuksi Jokkim Freseltä. Hän mainitsi myöskin Pietari Brahen menettelystä ja kuinka tämä oli nuorelta mieheltä ottanut valan, jotta tämä ei mitenkään koettaisi syöstä Konrad Gyllenstjernaa turmioon. Näin ollen oli maaherra vapaa toimimaan oman mielensä mukaan. Hän oli neuvotellut, millä tavoin Jokkim Frese paraiten voitaisiin tehdä vaarattomaksi.
Henrik jatkoi kertomustaan: