— Etsitään.
— Se on vaikeata, sanoi Paul. Yksi keino on vielä olemassa. Kaunis mies saa aina tietää mitä tahtoo, naisten kautta nimittäin. Menkäämme tapaamaan piika-ihmisiä.
He pujahtivat talon portin alitse ja hiipien seinän viertä tulivat eräälle pienelle ovelle, josta päästiin väentupaan. Kun Paul avasi oven, niin olivat kaikki jo levolla, paitsi muuan pullea piika, jonka silmät olivat tihruiset, tukka kuin valkoisen lehmän hännänpää ja suu aina raollaan.
— Iltaa, Maikku! sanoi Paul.
— Paul herrako se on! huudahti tyttö iloissaan. Mitä kummaa herra täältä hakee?
— Sinua, ei muuta kuin sinua tällä hetkellä.
— Että sekin ilo minulle kerran taivaasta annettiin! sanoi piika pannen kätensä ristiin.
— Missä on Napukka?
— Napukkako? sanoi Maikku. Tuonnehan kellariin isäntä näkyi häntä raahaavan.
— Anna tänne pian kellarin avain! sanoi Paul.